IHMINEN ON TARKOITETTU ELÄMÄÄN YHTEYDESSÄ METSÄÄN Olen jo kirjoittanut kymmeniä juttuja metsästä, ja aina vaan haluan tehdä sitä. Kun minä menen metsään, tunnen olevani täydellisesti KOTONANI. Kaikki ympärillä suojaa, hoitaa, ruokkii, viihdyttää ja antaa tyydytystä. Metsän lumo ei koskaan lopu. Se johtuu siitä, että meidät on luotu yhteyteen luonnon kanssa. Ihminen kaipaa luonnossa usein erityisesti …
Kunto on laskenut. Väsymys pakottaa sänkyyn ja lepäämään vähän väliä. Vaikka tiedän sairauteni, en vaan jaksa hyväksyä niitä. Minä, urheilullinen, hyvä hiihtäjä, uimari ja voimistelija, minäkö olen tämä surkea kumarassa kulkeva vanhus rollaattorilla. Kävin ahdistavan elämänvaiheen, aikaa pitkät vuodet läpi kautta, jolloin vähitellen aloin ymmärtää ja hyväksyäkin, että minä en enää hiihdä. Minä en koskaan …
Tämä psykologinen käsite on melko vähän käytetty, mutta minun käsittääkseni hyvin tavallinen ilmiönä. Se on pikkulapsen ikävää, joka on niin voimakasta, että sitä jo voi kutsua oireeksi, eli merkiksi jostakin sairaudesta. Itse olen tavannut kahdenlaista tyhjän sylin ikävää: lapsettomilla naisilla ja iäkkäillä eli mummoikäisillä, joilla ei ole lapsenlapsia tai ei kosketusta heihin. Nykyään lapset muuttavat …
Lapsuudessani ei ollut juhannuskokkoja, mutta oli keinuja. Kalelan kylässä oli suuri ja aito kelakeinu. Siinä seisotaan poikkipuulla kahden puolen ja keinu heilahtaa vaakatasoon asti. Nauretaan ja jännitetään, letit lentävät korkealle ilmaan, hameet korviin (pojat näkevät housunlahkeisiin) ja saa pitää lujaa kiinni, ettei putoa. Lauletaan ja nauretaan. Huudetaan kuin nykyisessä Linnanmäen vuoristoradassa. Minä vain pikkutyttönä kuulin …
Artikkelikuva on akvarellini Kukkivan tuomen sylissä. Minulla oli lapsena tavallista joka kevätkesä mennä makaamaan ja nauttimaan kukkivan tuomen alle. Sain niin hyvää hoitoa tuomen sylissä, että lähdin aina ilosta hyppien kotiin. OMAHOITOA TAIDETERAPIAN KEINOIN Oma akvarelli: Kun suru on ylitsevuotavainen, itkevät kivetkin verta. 1989 Yllä olevaan työhöni Kun suru on ylitsevuotavainen en oikein itse osaa …
Suuri kohtaaminen ja mitä ajatusprosesseja se saikaan liikkeelle! ”Tämä tarina on ihmeellisin kohtaaminen, mitä koko minun elämässäni on ollut. Ja nyt jo uskallan sanoa, että enää ei myöskään tule tämän veroista. Olin tavanomaisella talvilomamatkallani, nyt Kanarian saarilla, Gran Canarian Moganin pikkukylässä v.1992. ( Parinkymmenen vuoden aikana kävin talvilomalla Kanarian kaikilla saarilla, eräillä moneen kertaan …
Kuva kaksosista intenetistä. Mikä kauneus ja suloisuus! Mutta tarkkasilmäinen kyllä huomaa, että ”viaton” ilme on saatu tarkoituksella kasvoihin. Nämä suloiset pikkutytöt ovat jo vuosia poseeranneet kameralle. He osaavat pyydettäessä ottaa viattoman ilmeen, raottaa suutaan ja katsoa kohti kameraa. Tiedän tämän siksi, että katselin heidän kuviaan netistä. Tähän voi tietysti jatkaa, että: mitäs sitten, ovat kuitenkin …
Haahuilemaanko? Vaikka niinkin, mutta lue, niin näet mitä kaikkea muuta tekemään. Olen kirjoittanut metsästä varmaan 50 v juttuja ja artikkeleita, novelleja ja tarinaa, mutta aina vaan on jatkettava. Nyt on niin kova ikävä metsään, että on pakko kirjoittaa taas siitä. Kun kirjoittaa tuntemuksiaan ulos, olo vähän helpottuu. Olen kirjoittanut jo joskus 25 v sitten samalla …
Mäkeä alas pyörii hiljakseen vaappuen puolelta toiselle Pallo ja sen vierellä läpiharmaa Tikku, ystävykset, jotka ovat kokeneet monet ilot ja surut yhdessä. On se paljon viisautta. Sitä se on. Ovat paljon muille jakaneet, kertoilleet, kun vain joku on ollut kuuntelemassa. Pallo säteilee kauas hymyilevillä kasvoillaan ja loistavan punaisessa mekossa. Hän nojaa vain kevyesti kävelykeppiin ja …
Matkustin 1980-luvun loppuvuosina kesälomillani Kreetalle. Olin huomannut kreetalaisten ystävällisyyden ja huomaavaisuuden minnepäin Kreetaa meninkin. Karttani mukaan olen kiertänyt suuren Kreetan saaren suunnilleen joka kaupungin ja luultavasti suurimmat kylätkin. Tein matkoillani aina nopeita sketsejä, joskus ehdin tehdä jonkun piirroksen tai akvarellin. Pienessä Kalivesin kylässä kävin niin usein, että yhteensä vietin siellä lähes puoli vuotta. Vaihtelin hotelleita, …
KUKKIA SINULLE ÄITI-MARIA! Alla . ”Kedonkukkia”, akvarelli 2015. Hävitetty. Minulla on käsissäni Fredrik Wislöfin romaani Maria vuodelta 1953. Se on uskonnollinen romaani , joka ei ole mikään kirjallisen maailman ihailema teos, mutta Jeesuksen maalliseen elämään liittyviä kysymyksiä miettivälle se on puhutteleva kirja. Minä löysin sen antikvariaatista v 2015. Luin heti ja ihastuin. Wislöfin teokset ovat …
Rakkaani on minun luonani. Hän tuli nuoruudesta ajan yli, toiselta puolen rajan. Olemme lähellä. Tunnen hänet, näen taas kaiken, mitä niin ikävöin. Katselen hänen kasvojaan ja näen kauneuden, rauhan ja rakkauden. Hän laulaa minulle. Hän laulaa kauan. Päivän hän laulaa. Puut kuuntelevat, helisevät kiitokseksi. Kukat tuoksuvat, ojentuvat kohti kuin villikasvit. Ne hengittävät äänen kauneutta, imevät …
Omistettu veljen tytölle Tainalle ja Inarille. Serkkutytöt ovat olleet pienestä asti yhdessä ja ystävykset. Kuvassa (alla) Ola pikkuveli on 3-4-vuotias yhteiskuvassa, jossa pojilla on uudet merimiespuvut. Ola katsoo tuimasti ja rauhallisen harkitsevasti kuvaajaan. Onkohan isä juuri pelastunut panssarilaiva Ilmarisen miinatuhosta ja lähdössä uudelle merimiespapin työreisulle, (ehkä siunaamaan meren poveen läheisiä armeijakavereitaan), kun äiti halusi ottaa …
Oli joululoma koulusta vuonna 1955 ja olin kutsuttu uuden ystäväni ja luokkatoverini Raijan kotiin Sodankylään joulun jälkeen. Raija oli tullut käymään lukiota tänne etelä- Suomen Laitilaan. Raijan isä oli Sodankylän alueen metsänvartija, valtion virkamies, joka tiesi kaiken lähialueen metsistä ja niihin liittyvästä. Kaikki siellä pohjoisessa Lapissa oli minulle uutta ja outoa, mutta erittäin mielenkiintoista ja …
LAPSUUSMUISTOJA Mistä isäni, Savonmaan köyhä poika sai tuntuman körttiläisiin ja SIIONIN VIRSIIN, en tiedä. En tullut huomaamaan körttiläisyyttä Pieksämäen Kattaikon Ida-mummon kodissa enkä lähipiirissä. Mutta voi olla, että lapsen mieli ei ymmärtänyt kaikkea, mitä perhe- ja sukuelämä piti sisällään, koska lapsen mielessä nämä asiat ovat kiinteitä kokonaisuuksia eivätkä erotu perheen arjesta. Ainut muisto tähän suuntaan …
Istun lämpöisessä sylissä, jonkun lämpöisessä sylissä. Käsi silittää hiljaa, varoen minua, poskea, ettei vaan satu kipeisiin kasvoihin. Käsi on suloisen lämmin ja hellä, niinkuin jonkun äidin lempeä käsi. Sumut kulkevat, pysähtyvät puutarhan puihin ja kiertyvät huiveiksi ja vaatteiksi niiden ympärille. Minä sen tiedän, kun puussa istun… -Pese ikkunat, salin ikkunat, pese verhot matot, järjestä, juokse, …
Rauman aluesairaalan johtava lääkäri, gynekologi Mies Reenkola oli jo eläkeikää lähestyvä, tummasilmäinen ja tutkivakatseinen lääkäri, kun minä 54 vuotta sitten menin ensikertaa hänen vastaanotolleen. Asuimme Rauman naapuripitäjässä ja odotin ensimmäistä lastani. Reenkolalla oli naistenmiehen maine. Hän saattoi kuulemma välillä räväyttää roisiakin puheita, mutta gynekologina oli erinomainen. Minua peloitti tietysti tämä ja muutenkin kaikki gynekologin käyntiin …
Suomenkieli on hyvin rikas ja antoisa. Se venyy moniin suuntiin ja sallii monia vivahteita puhujalle. Taitava puhuja osaa käyttää näitä kielen vivahteita ja tehdä sanavalintoja monin tavoin niin, että sanotun saa sopimaan lähes mihin vain odotuksiin. Taitava kielen käyttäjä on oikeastaan ”ovelakin”, kun ei tyydy yhteen yksiulotteiseen ja kaikkein tavallisimpaan naiviin sanaan. Hän saattaa jopa …
Tänään syntyi ensi kertaa koko pitkän elämäni aikana jännittävä näkemys: minun elämäni on alusta alkaen kulkenut lähellä Suomen Puolustusvoimia. (Mutta lukijan on hyvä tietää, että tämä juttu on kuin elämänkerta, pitkä ja paikoin väsyttävä… vaikka onkin värikäs.) Varhaislapsuuteni elin Pohjanmaalla Vaasan alueella ja koin monin tavoin II maailmansodan vaikutukset. Lapsuusperheemme muutti yksi-, kaksi- ja kolme-vuotiaiden …
Kuule Dixi kulta ja näe, miten ihanat puiden lehvät helisevät ja kimaltelevat syksyn valossa! MUISTATKO, KUN ME JUOKSIMME NOIDEN HELISEVIEN LEHTIEN JOUKOSSA? JA SINÄ ASETUIT LEPÄÄMÄÄN JA NAUTTIMAAN PUDONNEIDEN LEHTIEN JA RUOHOMÄTTÄIDEN KESKELLE? Kyllikki-mummi rakasti niin paljon sinua
KAUNIS SYDÄN Olin suuren kuntayhtymän terveyskeskuksen psykologina ja kiirettä oli, kun oma talo jo juoksutti. (Meillä oli viisi lääkäriä, tietysti neuvolatoiminta ja perhevalmennus, hammashoitola, laboratorio, röntgen, fysioterapeutti, eriloissairaanhoitaja, vuodeosasto, vanhainkoti, keittiö ja ruokasali ja 4 kahvihuonetta) – kaikki saman katon alla. Psykologi kävi kaikilla osastoilla tarpeen mukaan. En muista, missä yhteydessä silloin – noin 40 …
VILJO PÖLLÄNEN – SOKEA KIRJAILIJA ( JA SATA MUUTA MUISTOA) Kaikesta kirjoittamastani on olemassa monia valokuvia ja lehtileikkeitä ja suuri salkullinen sokeankirjoituksella kirjoitettuja kirjeitä, joissa omiakin. Kävin 1974 lähtien kuutena vuonna Oriveden Kansanvalistusseuran Topelius Akatemian kirjoittajakoulutuksessa, lähinnä kesäkursseilla. Sain todennäköisesti sataprosenttisesti sitä, mitä tulin etsimään: itsetunnon kohenemista ja hyvin pätevän kirjoittajakoulutuksen. Näiden lisäksi sain suuren …
Yli kymmenen vuotta sitten aloin kärsiä monenlaisista vakavista oireista, pahimmat halvaannuttivat alaruumiin toiminnot, kunnes jalatkaan eivät enää liikkuneet. Oli soitettava ambulanssi. Muistan vielä, miten selitin jollekin lääkärille kovasti oirettani, kun kaikki pimeni. Minua vietiin lujaa pillit soiden toiseen sairaalaan, jossa tehtiin hätäleikkaus. Olin sairaaloissa silloin yhteensä yli kuusi viikkoa. Tulin takaisin tähän elämään täynnä energiaa, …
Kuva: Arvi 16 vuotiaana. Kun nostin silmäni ikkunaan, näin: siinä se kulki hiljaa ohi kuin liukuen, jonka se osasi pitkien, hyvin rasvattujen nikamien ja ruuvien varassa pyörivien, kolmivarpaisten ratasjalkojensa varassa, tämä mahtava tankkipallo mättäitä ja pensaita lepäämässä laajalla suohetteiköllä, mittaamassa tikittämässä sihisemässä laskemassa ja urkkimissa kaikkea taivaan ja maan välillä, luukut tiukasti kiinni, mutta mittarit …
Oli syyskuun alku 1957. Seisoin polvet vapisten tusinan muun mustiin pukeutuneen opiskelija-fuksin kanssa Helsingin Yliopiston marmoripylväiden keskellä aloittamistervehdyksessä rehtori Edwin Linkomiehen edessä. Meidän filosofisen tiedekunnan opiskelijajoukon edessä seisoi kookas, ylväsryhtinen, rauhallinen ja kunnioitusta herättävän näköinen mies. Hän oli yliopiston rehtori ja kirjallisuuden professori, erityisesti roomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin tuntija, latinan kielen taitaja, filosofi, myös valtiomies …
Ensimmäinen metsäretki yli vuoteen aina suuren hiekkakuopan pohjaan asti. Kaksi kertaa olin alkukesän aikana jaksanut hiekkaharjulle istumaan hiekkakuopan reunalle, mutta en ollut uskaltautunut alas jyrkkää hiekkarinnettä alas. Olin kuitenkin nähnyt uudet isot kyltit harjun rinteessä – ja toki lukenut monet jutut jo Turun Sanomista, joissa informoitiin uutta biodiversiteettipuistoaluetta, jota siihen jo rakennetaan. Todennäköisesti säilytetään nimenomaan …
Kuva on Wikipediasta. Kuva näyttää keon syntymisen puun juurakon tavoin sekä kerrostumien ja tilojen suuren määrän. Erilaiset tilat ovat muurahaisen eri tehtäviä ja elämänvaiheita varten. Niissä synnytään, sairastetaan ja kuollaan. Niissä hoidetaan vauvoja ja opetetaan nuoria elämiseen. Niissä asuu kuningatar ja hänen alaisensa, työläiset ja sotavangit. Vankeja kidutetaan tai osaa hoidetaan… (Nouseeko muuta mieleen?) Koska …
Tosi jännitystarina sille, joka uskoo mummoistakin olevan vielä johonkin. I OSA. MUMMO ON AVUTON, MUTTA EI KAUAA. Mummo oli vanha taidemaalari. Hänen paras kautensa oli jo mennyt, arveltiin. Mutta miten lienee, kun mummoon alkoi virrata jostain lisäenergiaa yhä vain enemmän, kun hän täytti 85 vuotta. Hän oli jo puuhannut syntymäpäivien viettoakin, kun korona tyrmäsi kaiken. …
Kosteana syysaamuna makasi kirsikkapuun alla yksinäinen omena. Oli se aika oudon näköinen vaaleanvihreä möykky pienten sievien ja kauniiden kirsikoiden joukossa. Omena liikahti hitusen – minkä nyt itse voi, kun kolme kirsikkaa tuppautuivat aivan kylkeen. Kului tunti ja mummo tuli takaisin. Hän kaivoi laukustaan varovasti suuren oranssin möykyn, pyöritteli sitä käsissään ja sanoi: – Minä nyt …
Osa öljymuotokuvasta, 40X45 cm , v. 1987. (Maalauksen välivaihe) Maalasin äidistäni 1970-luvun lopussa kaksi muotokuvaa. Toinen on suuri, lähes luonnollista kokoa oleva kokovartalokuva ja toinen pienikokoinen ylävartalokuva. Suuri maalaus on teknisesti hyvin tehty, mutta täysin hengetön. Äiti istuu siinä vakavana kädet sylissä kauniissa brokadikuvioidussa sinivoittoisessa takkipuvussaan. Pieni kuvakin oli hengetön siihen asti, kunnes jotain tapahtui …
Näin se lähestyy kukkivin rantein lanteitaan keinutellen musiikkia latvoissaan, tuoksuttelee ympäriinsä yltyleensäja oikein kietoo vihreään valoonhunajaan ja meteen. Minä seison suu auki hengittelemässä elvytyshiukkasia elinvoiman antajia, ja johan karkaavat pois talvenhuurut mustat sateetja minä saan maata kukkakentällä terälehdet peittona päällä Ojennan kukkia keväälle Lapio nousi nojailemasta, kaivamisen odottelusta työntekoon, mullan kaivuun haudan tekoon vaiko uuden …
TAITEILIJASIELUJA Varmasti suurikokoinen teos sisältää suuren määrän elementtejä voimakkaasta sitoutumisesta kotiin, perheeseen, lapsiin ja kaikkeen mitä kultuurikodissa on jossakin etelässä Venäjänmaiden rajoilla. Taiteilija on kuvannut todennäköisesti itsensä pikkutyttönsä sylissään. Mutta koska taiteilija on katsonut tarpeelliseksi katsoa itseään peilistä, on pään ja ylävartalon asento taulussa hiukan etäinen suhteessa lapseen. Kriittinen omakuva lienee noin 40 paikkeilla olevan …
Iltasanomien kuvituskuva-Colourbox Ihminen saa hoitavaa kosketusta ennen ensimmäistäkään hengenvetoa jo tullessaan tähän maailmaan. Tästä hetkestä lähtien pikkulapsi onkin kokonaan hoitavan kosketuksen varassa. Hän kasvaa ja kehittyy omien fyysisten edellytystensä ehdoilla, mutta kehitys mahdolistuu vain, jos joku hoivaa häntä koko ajan. On hyvä asia muistaa tämä meidän totaalinen riippuvuutemme avusta. Samalla lailla on suurella osalla eläinkuntaa, …
Hän seisoi pysäkillä ja odotti kaupungin bussia 88. Yksi livahti jo ohi, koska pysäkin oli varannut pitkän matkaa toinen bussi. – Nyt ei jäänyt enää yhtään vara-aikaa lääkärille. Jos nyt en pääse bussiin, en ehdi enää ajoissa. Nytkin pitää kipittää mäki ylös, ja senjälkeen on hikinen. Aamu oli tuulinen ja kylmä. Seisoessa alkoi paleltaa. Kreeta …
SATU NIILLE, JOTKA NÄKEVÄT OIKEIN
Huom! Sanottu monimielisesti 15 kuvankin avulla. Puuta säästetään maailmanlaajuisesti, kun pelätään sen loppuvan. Jos tuntee entistä maailmankarttaa, jossa suunnattomat metsät peittivät jopa monia eteläisen pallonpuoliskon mantereita ja saaria, näkee vanhaa tietoa Amazonin alueen metsistä tai Euroopankin entisistä metsistä, alkaa miettiä. Kaikki muutokset eivät ole ihmisen jättämää jälkeä. Maapallo on itse muuttuessaan ja esimerkiksi siirtäessään kokonaisia …
MUISTELMAA Opiskelin kolmatta vuotta Helsingin Yliopistossa psykologiaa ja olin tilastotieteen Prakticum II kurssilla, joka oli jo vaativa syksyllä 1959. Kurssin vetäjänä toimi Johan Weckroth, ruotsinkielinen yliopiston lehtori, rauhallinen ja miellyttävä nuori psykologi. Muistan tarkkaan seuraavan tilanteen. Meillä oli kotilaskuna eräs, jota kukaan muu ollut tehnyt (viisaista isoista luokan taka-osan pojistakaan?) kuin minä. Jouduin luentosalin taululle …
Saatanalliset kiusaukset, kuolemaa käsimystä tuskaa hikeä, naulat ranteisiin jalkoihin, okaanpiikit otsan ihoon, keihäs rintaan. Maa järkkyy, esiriput repeävät, taivas itkee: sinun tähtesi, sinun edestäsi ikuisesti. Jumala puhuu. Hän puhuu rakkaudesta. Rakkaudesta Hän puhuu. Suunnattoman kärsimyksensä lävitse. Minulle jää vain uskominen… uskominen… uskominen … Mitä se on? Mihin minä vain uskon? Lunastukseen minä uskon. Että maan …
Kuva Eero Järnefelt 1888. Oli Murmolan Ilmarilla töitä, kun puolen tusinaa lasta ja kaikki kymmenet peltohehtaarinsa hoiti ja vielä hyvin hoitikin. Hän oli säästynyt sodasta pahan lonkkavikansa takia. Toinen jalka oli huomattavasti lyhempi ja kävely oli vaikeaa. Koskaan kukaan ei kuitenkaan kuullut Ilmarin valittavan, ei kivuistaan eikä muustakaan. Ilmari oli hyväntuulinen ihmemies, joka oli esimerkkinä …
OLETKO KOKENUT? Oletko nähnyt, kun delfiinit tulee pyytämään ihmisen silitystä? Oletko nähnyt, kun delfiinit tanssivat yksitellen tai parittain? Oletko nähnyt, kun ihminen ratsastaa delfiinillä? Delfiinit hyppivät ja keikistelevät. Usein näyttää siltä, että ne nauravatkin. Ainakin ne pitävät temppujen tekemisestä silloin kun ihminen näkee. Kreetan saarella Rethymnonin kaupungin tunnetussa patsaassa uimarannalla on kaksi delfiiniä hyppimässä – …
Kertyvät hiljakseen pysäkin lähettyville. Juokseekin joku, kun pelkää myöhästyvänsä. Seisovat jokainen erikseen hiiren hiljaa, vaikka tulivat yhdessä- välillä jopa hipaisten toisiaan. Tuolla tulivat tyttö ja poika käsikikädessäkin. Sitä oli niin mukava katsella. Mutta nyt ei ole enää mukavan tuntuista. Ja sitten lastenvaunuja työntävä äiti, niitä pitkämekkoisia ja hunnuttetuja. Hänkään ei sano lapselle mitään, joka kysyy …
Muistikirjani lehti jostakin Kreetan rannalta Suunnilleen 30 vuoden takaa irtosi jostakin eteeni muistikirjan lehti, joka oli osaksi rypistynytkin. Siihen oli hätäisesti parilla vedolla hahmoteltu kuva pienestä, ehkä 3-vuotiaasta joka käsi puun rungolla kiertää puuta ja laulaa. Sen laulun muistan tälläkin hetkellä. Herttaisella lapsen äänellä hän selkeästi ääntäen lauloi. ”Äiti viettää juhlapäivää — huomenna…!” Miten on …
TAPAHTUVAT NIINÄ MUINAISINA PÄIVINÄ, KUN AURINKO UNOHTUI HETKEKSI TAIVAANLAELLE Alkuhuomautus: hörhölöinen ei ole yhtäkuin hölmöläinen. Hörhöläinen tulee tietysti paikkakunnan nimestä Hörhölä ja sen asukkaista. Hörhöläiset ovat tunnettuja luovasta ja laajasta nokkeluudestaan. Hörhölä sijaitsee Suomen itäisessä osassa suurten ja ihanien vaarojen kupeessa, joita kiertelevät järvet ja rotkot. Maisemaa kaunistavat myös värikkäät suot ja nevat. Jokainen hörhöläishörhö …
Kertoja: minä-mummi. I960-luvun koko Suomen tuntema helsinkiläinen pastori ja kirjailija Voitto Viro esitti vakaan kantansa, että kuoleman jälkeen paratiisiin pääsevät myös meidän rakkaat ystävämme, koirat. Dixi kuuluu heihin meidän joukossamme ihan ensimmäisinä. Dixiä naurattaa joskus meidän touhut. Mutta paljon se ymmärtää, ja monenmoista, vaikka ei puhukaan. Olin kylässä ihanalla jouluaterilla lapsenlapseni luona. Luukkaan Evankeliumista Leevi …
Olin koko varhaislapsuuteni jatkuvien sairauksien aikana istunut sängyssä ja katsellut polvillani suurteosta IDÄN IHMEET I-IV. Ihastus ja rakkaus teoksen antiin syntyivät hiljaa juurtumalla, imeytyivät oikein minun uteliaaseen ja tiedonhaluiseen lapsenmaailmaani, joka vielä oli rajoittunut sairauksien takia. Katselin suunnattomasti ihaillen Tutankhamonin kuuluisaa sarkofagia jo kauan ennen kuin opin lukemaan. Ja kun osasin lukea, luin kaiken egypläisistä …
Asuin omakotitalossa, jossa oli paljon saviruukkuja. Ei siksi, että siellä olisi asunut savenvalaja, vaan asuin minä, mailmanmatkaaja, joka himoitsin saviruukkuja ja toin niitä matkoiltani aina kun mahdollista mukanani kotiin. Joka tarkoitti, että lentomatkoilla istuin jalat leväällään, ruukku jalkojen välissä, koska ruukkua ei otettu matkatavaroihin eikä kapsäkkisäilöön. Olin oppinut jo elämään tilanteen kanssa. Kaunis syksyilta omasta …
Tuhansien vuosien takaa on löydetty patsaita, jotka kuvaavat ihmistä. Meillä on tarvetta tehdä omaa kuvaamme tai jonkun muun tärkeän henkilön kuvaa itsellemme tai suuremman ryhmän katsottavaksi. Muovailemalla ihmisen muotoja samalla haluamme korostaa jotakin, joka meistä ehkä puuttuu tai joka meissä itsessämme vaivaa ikäänkuin liikana tai estettisesti vääränä. Luultavasti esineellinen, muovailtu patsas vaikuttaa usein enmmän kuin …
Sairaan uni 40 vuoden takaa. Ellin ihmetteli huoneen suuruutta ja tajusi, että oikeastaan se ei ollut ollenkaan mikään huone, vaan jonkinlainen halli, rajattoman valtava ja pyöreä, jossa taivaaseen asti ulottuvat pieniruutuiset ikkunat ympäröivät sitä joka puolelta. Ikkunoiden alla kiersi penkit kuin vanhoissa maataloissa ja lattia täyttyi monentyylisistä pöydistä ja tuoleista, ja kaikki pursuavien tavarakasojen peitossa: …
Kun luit sanan ISÄ, liitit siihen mielessäsi heti jonkun attribuutin, jonkun määreen, tai tunsit voimakkaasti jotain omanlaista, tai olit sisältä kuin tyhjä, koska kieltäydyit ottamasta vastaan nousevaa tunnetta. Isä kuuluu niihin sanoihin, jotka meillä liittyvät lähes sataprosenttisesti joihinkin tai peräti johonkin yhteen tunteeseen. Äiti on äärimmäisen tunnepitoinen sana, mutta kyllä isäkin on. Joillekin on isä …
Sumu saattaa jämähtää paikoilleen, kun utu taas haituilee sinne sun tänne. Molemmat kyllä osaavat peittää, mutta eksyttääkin ihmisen. Minun elämässäni on monia suuria sumukokemuksia. Lapsuudessa ne liittyvät Rauman aikoihin ja Raumanmereen 1950-luvulle. Minä olin onnellisessa asemassa, kun jouduin(= sain tulla) usein aikaisin aamulla isän herättämänä mukaan lahdelle verkkoja kokemaan. Opin soutamisen taidot ja niksit juuri …