Runo Turku seuran Turku-lehdessä 1976

Rakkaani, se on kaupungin läähätys tukehtuma silloilla punaisissa valoissa vanhus käsi suulla, se on joen saaste puiston nokinen patsas kadunlakaisijan ämpäri, se on hiestynyt kivi rapautunut pinta resuinen lahje ja kaatunut viinipullo.
Rakkaani, kaupunkini
untuva naakan selässä
aamunvalkea usva puiston krookusten sinessä,
vanhat pylväiköt, ikkunnan kaaret
rannan portaiden askelmat
joen ajaton uoma.
Rakkaani, kaupunkini.
(Elleenkin yli 40 vuotta myöhemmin olen samaa mieltä.)