Kyllikki TukiainenRuno Turku seuran Turku-lehdessä 1976
Rakkaani, se on kaupungin läähätys tukehtuma silloilla punaisissa valoissa vanhus käsi suulla, se on joen saaste puiston nokinen patsas kadunlakaisijan ämpäri, se on hiestynyt kivi rapautunut pinta resuinen lahje ja kaatunut viinipullo.
Rakkaani, kaupunkini
untuva naakan selässä
aamunvalkea usva puiston krookusten sinessä,
vanhat pylväiköt, ikkunnan kaaret
rannan portaiden askelmat
joen ajaton uoma.
Rakkaani, kaupunkini.
(Edelleenkin yli 40 vuotta myöhemmin olen samaa mieltä. Mutta nyt 5.7.2026 saattaisin kirjoittaa paljon paljon muutakin rakastettavaa. )
