Kyllikki Tukiainen
Istun lämpöisessä sylissä, jonkun lämpöisessä sylissä. Käsi silittää hiljaa, varoen minua, poskea, ettei vaan satu kipeisiin kasvoihin. Käsi on suloisen lämmin ja hellä, niinkuin jonkun äidin lempeä käsi.
Sumut kulkevat, pysähtyvät puutarhan puihin ja kiertyvät huiveiksi ja vaatteiksi niiden ympärille. Minä sen tiedän, kun puussa istun…
-Pese ikkunat, salin ikkunat, pese verhot matot, järjestä, juokse, hoida, pyyhi roikota kanna. Sinä annoit poikien juosta tallata porkkanpenkit nurin, sotkea kaikki pienet porkkanantaimet, et pitänyt huolta, heittivät kuupankin kaivoon, jättivät lammasaidan auki, lehmät karkasivat mäkeen. Sinä et…sinä et… Et pitänyt huolta, et kantanut vastuuta muista, vaikka piti! Nyt haet koivusta oksan, ei mitään roikkuvaa virpiä, vaan kunnon oksan…
Oksa viuhuu, mutta minä en huuda. Minä olen oppinut olemaan huutamatta. Kirvelee oksan punaiset paukamat, koskee istua taas...Kutittaa ja syyhyttää joka puolelta.
Taivaalla jylisee, pommikone lentää raskaana yli ja taivaanranta on punainen, kun Turussa palaa. Navetan vintin ikkunasta se näkyy. Isi on sodassa ja kyydissä Ilmarisen laivassa… Se saarnaa sotapojille, että nekin pääsevät taivaaseen. Kyllä minä sen teidän. Vaikka eivät kerrokaan…
On täällä kotona kaikki sekaisin ja pahenee vaan. Kun isi tulee sodasta, se panee kaikki paikat kuntoon, kun se on niin hyvä pappi.
Mutta toisella puolella pöytää kiltti lääkäritäti hymyilee, katsoo ja ymmärtää. Ja silloin tulee iso valtasenelse, valkoinen essu vyötäröllä ja hilkka päässä. Se pesee ikkunat, kaikki pappilan ikkunat, hankaa ja putsaa, näkee flyygelissäkin käsienjäljet. Kultainen Else, se osaa kaikki. Se hoitaa kaikki. Lypsää lehmät ja tuo kotoa nenäliinassa meille herkkuja. -Tule Tiitiäinen syllin, sanoo Else ja silittää minun poskea. Minun poski on turvoksissa näppylöistä. – Se on niin rupinen rääpäle, äiti sanoo. Lääkäri toisella puolella pöytää hymyilee taas minulle suuri pihlajanmarjaterttu korvan takana niin kuin Rudolf Koivun kuvissa aina on… Lämmin äitienkäsi silittää minua ja poskea, pyyhkii kyyneleitä: Älä itke, ei sinun enää tarvitsekaan jaksaa! Lääkäri ottaa suureen syliinsä kaikki samanlaiset kuin minäkin. Kaikki rääpäleet ja nyppyiset tytöt. Sylissä on niin hyvä olla. Ei koske eikä tarvitse pelätä…
