Kyllikki TukiainenRauman aluesairaalan johtava lääkäri, gynekologi Mies Reenkola oli jo eläkeikää lähestyvä, tummasilmäinen ja tutkivakatseinen lääkäri, kun minä 54 vuotta sitten menin ensikertaa hänen vastaanotolleen. Asuimme Rauman naapuripitäjässä ja odotin ensimmäistä lastani.
Reenkolalla oli naistenmiehen maine. Hän saattoi kuulemma välillä räväyttää roisiakin puheita, mutta gynekologina oli erinomainen. Minua peloitti tietysti tämä ja muutenkin kaikki gynekologin käyntiin liittyvä. Vastaanoton odotushuoneessa ihastelin tauluja, jotka olivat suomalaisten suurten taiteilijoiden töitä. Niistä näki, että oltiin kulttuurikodissa. Mieleeni muistui silloin suurikokoinen ja hyvin vaikuttava Aino Ackten muotokuva Helsingin Kansallisteatterin lämpiön seinällä. Samat tummat ja tutkivat silmät kuin Reenkolalla. Reenkola oli Aino Ackten poika. Isä oli ollut senaattori Heikki Renvall ja isoisä arkkipiispa Torsten Renvall (k. 1898.)
Sain jo ensimmäisellä kerralla viisaita neuvoja, ei vain gynekologisia, vaan elämänhallintaan liittyviä, jotka myöhemminkin elämässä ovat pätevät. Kun huomautin suuresta turvotuksestani, hän neuvoi herttaisesti ja hienovaraisesti melkein kuin isä lastaan, esimerkiksi: kasvojen ympärillä ja kaulalla naista aina kaunistaa valkoinen kaulus tai helmet tms. Huomio, joka pätee aina. Hän totesi myös, että olen ihminen, joka kokee elimistönsä toimintoja keskimääräistä herkemmin ja nopeammin, tästä esimerkkinä raskausajan sikiön liikkeet. Olen tullut huomaamaan sen todeksi.
Ensimmäinen synnytys tapahtui Reenkolan hoidossa. Kolme vuorokautta kestivät erilaiset keinopoltot sairaalassa, välillä lepoa ja taas yrittämästä. Lopuksi voimani hupenivat, piti pitää lepopäivä. Olin takaisin osaston söngyssä, kun Reenkola tuli luokseni, takana ovella seisoi hoitaja. Renkola kumartui sängyn yli ja näin, miten hän itki niin, että kyyneleet valuivat poskia pitkin rinnuksille. Hän sanoi ruotsiksi: ”Koettelee, koettelee, vaan eipä hylkää Herra!” Nämä sanathan ovat Runebergin runosta Bonden Paavo eli Paavo Ruotsalainen. Minua liikuttivat nämä sanat, mutta antovat voimaa tuleville koitoksille. Lopulta minua vietiin hätäleikkaukseen niin, että sängynreunat kolhivat hissin seiniä. Vauvan ja äidin sydänäänet loppuivat kuulumasta ja kiire oli kova. Olin niin kauan tiedoton, että Inari vauva oli jo vuorokauden ikäinen, kun sain hänet syliini. Kiitollisuus ja riemumieli värittivät tietysti sen hetken.
Sitten tuli seuraava leikkaus, jolloin vietiin sukurauhasista kasvaimen takia niin iso osa, että Reenkola sanoi sen todennäköisesti estävän enää raskaaksi tulemisen. Mutta ihme tapahtui, kun aloin kuitenkin odottaa ja olin pian taas saamassa lasta, nyt poikaa maailmaan. Se iso, Rauman sairaalan ennätyslapsi oli Ilari, joka painoi tasan 5 kiloa ja oli 57 cm pitkä. Olikos ihme, että odottava äitikin oli iso!
Tällä sairaalakerralla minä olin kertonut eräälle hoitajalle näistä Reenkolan kauniista luottamuksen sanoista, jotka hän oli sanonut pari vuotta aikaisemmein. Ja hoitaja jatkoikin siihen kummia. Hän pyysi minua katsomaan kerran ikkunasta alas pihalle. Siellä kulki alas lumista sairaalamäkeä pikkuauto, jonka katolla oli lastensänky. Hoitaja kertoi, että eräs lähipitäjän suurlapsisen perheen äiti oli palaamassa synnytyksestä kotiin. Auto oli lastattu täyteen vauvan tarvikkeita ja katolla vielä uusi vauvansänky. Tohtori Reenkola oli maksanut kaiken. Tästä asiasta ei saanut puhua kellekään.
Minä en olekaan puhunut, mutta kun tapahtumasta on jo yli 60 vuotta, nyt siis kerron. Siis semmoinen mies oli Mies Reenkola. Tämän suurenmoisen avun sinetiksi hän vielä teki minulle yhden suuren ilmaisen leikkauksen. Kun kävin sairaalan toimistossa maksamassa, annettiin käteeni lasku HINTA = 0 markkaa.
Minulla kaksi kirjaa Mies Reenkolasta: toinen hänen oma elämäkertansa Naistenmiehestä mieheksi,( Weilin + Göös 1977) ja toinen kuvanveistäjä Essi Reenvallin, veljensä enimmäisen vaimon kirjoittama. En nyt muista ehdottoman tarkkaan, mutta kyllä tarpeeksi, kun kerron, että kummassakaan kirjassa ei kerrota hyväntekijä Reenkolasta, paitsi se, että Reenkola oli mukana huomattavan suuressa määrin hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnassa, jopa kansainvälisesti.
Aidon lämpimän tunteen ja suuren auttamisen halun, myös kyvyn ja kanavat siihen omasi Mies Reenkola. Hän oli lapsirakas ja peräti tusinan lapsen isä.
Artikkelikuva internetin lapsikuvista
