Tämä psykologinen käsite on melko vähän käytetty, mutta minun käsittääkseni hyvin tavallinen ilmiönä. Se on pikkulapsen ikävää, joka on niin voimakasta, että sitä jo voi kutsua oireeksi, eli merkiksi jostakin sairaudesta. Itse olen tavannut kahdenlaista tyhjän sylin ikävää: lapsettomilla naisilla ja iäkkäillä eli mummoikäisillä, joilla ei ole lapsenlapsia tai ei kosketusta heihin. Nykyään lapset muuttavat …
Lapsuudessani ei ollut juhannuskokkoja, mutta oli keinuja. Kalelan kylässä oli suuri ja aito kelakeinu. Siinä seisotaan poikkipuulla kahden puolen ja keinu heilahtaa vaakatasoon asti. Nauretaan ja jännitetään, letit lentävät korkealle ilmaan, hameet korviin (pojat näkevät housunlahkeisiin) ja saa pitää lujaa kiinni, ettei putoa. Lauletaan ja nauretaan. Huudetaan kuin nykyisessä Linnanmäen vuoristoradassa. Minä vain pikkutyttönä kuulin …