Kyllikki Tukiainen
KUKKIA SINULLE ÄITI-MARIA! Alla .
”Kedonkukkia”, akvarelli 2015. Hävitetty.
Minulla on käsissäni Fredrik Wislöfin romaani Maria vuodelta 1953. Se on uskonnollinen romaani , joka ei ole mikään kirjallisen maailman ihailema teos, mutta Jeesuksen maalliseen elämään liittyviä kysymyksiä miettivälle se on puhutteleva kirja. Minä löysin sen antikvariaatista v 2015. Luin heti ja ihastuin. Wislöfin teokset ovat kaikki hyviä niille, jotka ovat uskonnollisista kysymyksistä kiinnostuneita.
Ennen kuin luinkaan Marian, tiesin ja tunsin Jeesuksen elämästä sen, mitä Uusi Testamentti meille kertoo. Tämä oli näin tietenkin papintyttönä, joka oli lapsi jo ennen sotaa ja vielä sen jälkeen ja oli ahkera pyhäkoululainen, lisäksi uskonnossa (kun menin kouluun vasta 4.luokalle) sain koulussa arvosanan 10. Mutta juuri se onkin kirjassa ainakin minua kiehtovaa: mitä ja minkälaista oli Jeesuksen elämä lähes 33 vuotiaaksi asti – myös aika, kun kerrottiin, kun hän 12 -vuotiaana opetti synagogassa pääsiäisjuhlien aikana hämmästynyttä väkeä. Luin kirjan ahmien. Sen jälkeen pitkän aikaa oli läheinen olo Jeesuksen kanssa. Muistin liikuttuen Jeesuksen itkeneen, kun Hänen ystävänsä Lazarus kuoli. Näin puusepä Jeesuksen kulkemassa Galilean vuorten rinteillä, pysähtyen, katselevan kedon kukkia, kuuntelevan lintuja, puhuvan äidinkieltään arameaa muiden kulkijoiden kanssa. Näin Hänet katselevan myös korkealta vuorelta ihanaa Jerusalemia ja itkevän sen kohtealoa. Uskomme Jeesuksen tunteneen myös meille ihmisille käsittämätöntä tuskaa muistaessaan tulossa olevan pelastustehtäväänsä kärsimyksen perjantaina.
Kirja kertoo enkeli Gabrielin ilmestyksestä ja ilmoituksesta Marialle, että hän tulee synnyttämään lapsen, joka on Jumalan poika. Tällaisen ihmeen sai nuori, 14-vuotias morsian kuulla. Käsittämättömän ihmeen ja tulevan tapahtuman kanssa oli Marian selvittävä ja hyväksyttävä kaikki. Sulhanen Josef oli aikeissa jättää Marian, joka odotti lasta. Tarvittiin monta enkelin ilmestystä vielä sulhaselle että lähisukulaisille, jotka olivat Johannes Kastajan vanhemmat. Kirja kertoo uskottavasti nuoren Marian uskon kehittymisen ja kasvun tästä Marian ilmestymisen päivästä alkaen hirvittäviin kärsimyksen päiviin, joihin äidin oli suostuttava.
Minä olen rakastanut Pyhää Mariaa. Kaikilla matkoillani olen ostanut Marian kuvia. Ikonostaasiini, vaikka en olekaan ortodoksi, on kertynyt kymmeniä maalauksia ja veistoksia Mariasta ja Jeesuksesta. – Kun vietin kesälomiani Kreikan saarilla, kuljin oliivilehtoja ja rantateitä ja tulin hyvin pian tutuiksi paikkakunnan isojen talojen omien pyhäkköjen kanssa. Voisin kertoilla niistä kirjan verran. Kun (suomalaisena jokapaikan kulkijana) astuin usein lupaa kysymättä uuteen pikkukappeliin, jouduin joskus hiukan outoihin tilanteisiinkin ja hiukan hämmästelemään, mutta opin, että kappelit olivat tarkoitetut pääasiassa oman talon väelle. Kymmeniä ihania, usein Pyhän Äiti-Marian kappeleita olen kohdannut, harvemmin ihmisiä niissä.
Mutta Kalivesista, asuinpaikastani lomilla n 10 vuoden aikana, parin kilometrin päässä Almyridan suuntaan löysin ihanan kappelin, johon rakastuin ikihyväksi. Vein sinne kedonkukkia joka aamu Äiti Maarialle ja pyysin siunausta. Lakaisin tuulen heittämiä roskia lattialta. Ikkunat olivat rikki ja linnut pesivät ylös holveihin ja tiputtelivat alas kaikenlaista. Maalasin joitakin akvarelleja lempikappelistani. Se piilotteli suuren oliivimetsän reunalla, lähellä autiota rantaa, jota aloin kutsua ”omakseni”. Kunnes tuli päivä, että rannalla oli kauhukseni suurehko myyntiteltta tuoleineen. Myytiin jäätelöä ja drinkkejä. Istuin hetkeksi mukaan. Murehdin. Pikkukappeliakin oli alettu purkaa. Mietin: minäkin olin viimeisellä kesälomamatkallani, siis hyvästelemässä.
Lähellä istui ikäiseni kreikkalainen, joka alkoi puhua hyvää englantia. Hän osoittautui paikan omistajaksi, myös kappelin ja valtavan oliivimetsän. Aloimme keskustella, ja tutustuimmekin toisiimme niin, että minä kerroin tehneeni maalauksen hänen suuresta talostaan oliivimetsän keskellä. Mutta, kun oli pakko lähteä, peräti kotilento odotti, kaikki jäi kesken. Mies sanoi minulle viiveisenä: ”God bless you!” (Näihin siunauksen sanoihin päättyivät minun Kreikan matkani.)
Alla kuva vuoden 1996 vaiheilta. Tämän jälkeen olen hankkinut lisää ikoneita niiden tilalle, joita olen antanut pois.
