RAKKAUDENTEKOJA

Tästä pienestä, oikeammin SUURESTA asiasta, olen aikonut kirjoittaa jo yli neljä vuotta, mutta koen oikeanlaisen tekstin muotoilun niin vaikeaksi, että aina vaan se on jäänyt. Nyt viime viikolla sain konkreettista kosketusapua niin kauniisti, että tunsin kuin enkelin kosketuksen. Ja tulivat mieleen monet vanhat tilanteet, joissa minua autettiin ihmeellisellä tavalla. Siis nyt on yritettävä kertoa ja kiittää auttajia. Vaikka tuskin he sattuvat tätä lukemaan.

Muistan Raamatun evankeliumeista, että Jeesus pesi kerran opetuslastensa jalat. Maassa, jossa käveltiin kuumassa hiekkaisessa maassa avojaloin tai pelkät sandaalit jalassa, oli jalkojen pesu äärimmäisen tärkeä jokapäiväinen puhdistautuminen. Evankeliumit kertovat pari muutakin kertaa Jeesuksen jalkojen hoidosta. Ehkä muistamme ”syntisen naisen”, joka kasteli ja pesi kyynelillään Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan, ja vielä kolmantena naisen, joka oli ostanut kallista nardus voidetta ja voiteli sillä Jeesuksen jalat. Kaikissa tilanteissa oli joukossa heitä, jotka uskaltautuivat järkevältä tuntuvaan polemiikkiin, jonka Jeesus torjui. Molemmat naiset osoittivat teollaan niin suurta kunnioitusta ja rakkautta Jeesusta kohtaan kuin ikinä kykenivät. Jeesus pestessään opetuslastensa jalat osoitti varmaan samaa, mutta hänen teossaan oli muutakin. Arvelisi opetuslasten nähneen edessään täydellisen nöyrtymisen ja valmiuden palvelemiseen, ilman ehtoja tai minkäänlaista huomiota. Näin Herra palveli itse esimerkkinä meille palvelijoilleen.

Terveydenhoitoon ja sairaan ihmisen hoitoon tulee mukaan monia edellä kerrotun tapaisia tilanteita. MInä olen joutunut moniin sellaisiin tilanteisiin, jossa olen tuntenut erityistä rakkaudellista palvelua.

Olin monta viikkoa sairaalahoidossa vanhusosastoilla selkäleikkaukseni jälkeen. Suurella osastolla oli paljon hoitajia ja miten sitten sattuikin, että minä sain kohdalleni neljä nuorta hoitajan alkua, kaksi nuorta miestä ja kaksi tyttöä. Muutaman viikon aikana minä pidin heistä kuin omista lapsenlapsistani. Toinen tytöistä oli tullut juuri varusmiespalveluksesta ja toinen nuorimies taisi olla jo valmistunut johonkin ammattiin, mutta he palvelivat ja auttoivat huomaten herkällä mielellä avuntarpeen. Kun nuorimies pesi mummon hikistä selkää ja pesun jälkeen kuivasi ja harjasi takkuisen tukan, muistui minulle mieleen nämä Jeesuksen ajan kertomukset. Kyyneleet silmissä katselin tummaa Mariaa, joka oli lattialla polvillaan ja pesi ja hoiti jakojani. Hän kertoi lähtevänsä lukemaan psykologiksi. Hän halusi auttaa ihmisiä ongelmissa. Kun iltamyöhään olin ”yöpaketissa” eikä suukaan ollut enää näkyvissä, tuli verhon takaa kurkistamaan toinen nuorimies käsi ojossa ja peukku pystyssä – kysymässä, onko kaikki ok. Minulla oli vapaa käsi, joka peukutti: OK!

Nämä nuoret saivat aikaan potilaissa lämpöisen ja hyvän mielen. En osaa sanoa, tekivätkö he työnsä yhtään toisia paremmin, mutta heidän asenteensa oli lämmin, takkaavainen ja potilaan tilan ja toiveet huomioiva. Lisäksi he avautuivat juttelemaan omista asioistaan hiukan – varovasti ja viisaasti juuri tarpeen mukaan. He ikäänkuin antautuivat tulemaan auttajana potilaan tasolle, siis vanhaksi ja surkeaksi. Sen tekee kuitenkin vain sellainen osaaja, jolla on tasapino oman itsensä, osaamisensa ja asemansa kanssa. Nuori ihminen, jolla on kova halu oppia ja myös kuunnella vanhempaa ihmistä, on usein myös sopivasti nöyrä avautumaan omistaan vanhemmalle ihmiselle sellaisella tavalla, joka yhdistää ja rakentaa siltoja eri ikäpolvien osaajien välille.

Nyt minä olin viikko sitten lääkärissä, joka käynti lämmittää tälläkin hetkellä. Ymmärtävä ja huolehtiva asenne herätti heti luottamuksen tähän aivan uuteen lääkäriin. Sain ymmärrystä ja minua kuunneltiin keskittyneenä. Lääkäri ei korostanut omaa osaamistaan ja ammattiaan. Hänellä oli mm. ”varaa” kirjaimellisesti laskeutua polvilleen, kun hän otti sukat jaloistani tutkiessaan jalkoja. (Ensimmäinen lääkäri, joka koko pitkän elämäni aikana teki näin.) Hän asettui rinnalle kuin samanarvoinen toinen ihminen, joka ymmärtää ja tuntee asian ja jolla on kykyä auttaa. Hän herätti heti luottamuksen ja sai aikaan minussa liikutuksen kyyneleet.

Itse psykologina tiedän koulutukseni pohjalta, mutta myös kokemuksena, kuinka paljon voi edistää paranemista, jos on saanut hyvää mieltä ja välittämisen tunnetta hoitohenkilökunnan taholta. Tiede on todistanut tämän positiivisen ketjureaktion elimistössä, jos se on saatu lähtemään onnistuneesti liikkelle. Täällä Turussa on vanhusten erityishoidossa hienoa osaamista. Mutta ongelma onkin siinä, että täytyy päästä sinne erityisosaamisen piiriin.

Myöhemmin, tänään kirjoitettuna (26.10.) olin tämän ymmärtävän erityislääkärin määräämissä tutkimuksissa. Muistin moneen kertaan häntä, lääkäriä, joka itse tutki tarkkaan ja lähetti nopeasti tarvittaviin jatkotutkimuksiin. Jo tämä perusteko auttaa ihmistä. Tuntuu ihmeelliseltä tuntea kuin joku nostaisi ja veisi kohti parempaa.

Tai syntyy samantapainen tunne kuin katsoessa Inari Nevalan, tyttäreni, ottamaa tuoretta valokuvaa Lofotien matkalta. Valtava kivipaasi yhdistää tukevasti kaksi maiseman osaa ja kuljettaa sinut kirkkaan veden toiselle äärelle. (Kuva alla) Kivipaasi on ollut siinä jääkauden lopusta asti ja se kestää. Kulje huoleti yli!