UNENRAJASSA TOTUUS Niin ohuesti enää ihminen. Hetkittäin rajaa minän ja ympärillä olevan välillä ei ole. Ympärillä vain paljon ihmisiä, läheisiä, rakkaita. Paljon liikkuu, tapahtuu. Liian paljon tekoja ja puhetta. Värejä, suuria ja kirkkaita peittävät, leijuvat sulattavat. Sulkevat syliinsä kaiken. Minutkin – nyt jo itse sylittömän. Sylissäni oli oma ihanainen, lapseni. Poski silitti omaani, hengitys lämmitti …
Varsinaista luontoturismia ei ollut 1950-luvun alussa. Partiolaiset ne leireillään yöpyivät teltoissa, eivät turistit. Turistia varten tarvittiin asuinhuoneita ja hotelleja. 1950-luvun puolivälissä alkoi sitten nousta Lapissa ja pohjoisessa erityisiä hotelleja talvimatkailevia turisteja varten. Minä, 1950-luvun nuori olin sekä partiolainen, partiolaisten Satakunnan suunnistusmestari että himohiihtäjä. Rakastuin lopuksi elämää pohjoiseen ja tuntureihin siksi, että pääsin käymään jo koulutyttönä …
Olen sota-aikojen kovien kontrollien ja sääntöjen kasvatti. Koska olin liian pieni muistaakseni varsinaisesti sota-ajan säännöt muuten kuin, mitä vanhemmiltani kuulin, en tiedä, miten ja millaisin lakitoimin Suomessa tanssi kiellettiin, mutta niin vain tehtiin. Emme me suomalaiset olleet silloin ainoita tässä tilanteessa. Tanssiminen antoi aihetta ja veti vääriin seksuaalisiin suhteisiin, yksinäisille äideille syntyi lehtolapsia ja väestön …