Olin koko varhaislapsuuteni jatkuvien sairauksien aikana istunut sängyssä ja katsellut polvillani suurteosta IDÄN IHMEET I-IV. Ihastus ja rakkaus teoksen antiin syntyivät hiljaa juurtumalla, imeytyivät oikein minun uteliaaseen ja tiedonhaluiseen lapsenmaailmaani, joka vielä oli rajoittunut sairauksien takia. Katselin suunnattomasti ihaillen Tutankhamonin kuuluisaa sarkofagia jo kauan ennen kuin opin lukemaan. Ja kun osasin lukea, luin kaiken egypläisistä …
Asuin omakotitalossa, jossa oli paljon saviruukkuja. Ei siksi, että siellä olisi asunut savenvalaja, vaan asuin minä, mailmanmatkaaja, joka himoitsin saviruukkuja ja toin niitä matkoiltani aina kun mahdollista mukanani kotiin. Joka tarkoitti, että lentomatkoilla istuin jalat leväällään, ruukku jalkojen välissä, koska ruukkua ei otettu matkatavaroihin eikä kapsäkkisäilöön. Olin oppinut jo elämään tilanteen kanssa. Kaunis syksyilta omasta …
Tuhansien vuosien takaa on löydetty patsaita, jotka kuvaavat ihmistä. Meillä on tarvetta tehdä omaa kuvaamme tai jonkun muun tärkeän henkilön kuvaa itsellemme tai suuremman ryhmän katsottavaksi. Muovailemalla ihmisen muotoja samalla haluamme korostaa jotakin, joka meistä ehkä puuttuu tai joka meissä itsessämme vaivaa ikäänkuin liikana tai estettisesti vääränä. Luultavasti esineellinen, muovailtu patsas vaikuttaa usein enmmän kuin …
Sairaan uni 40 vuoden takaa. Ellin ihmetteli huoneen suuruutta ja tajusi, että oikeastaan se ei ollut ollenkaan mikään huone, vaan jonkinlainen halli, rajattoman valtava ja pyöreä, jossa taivaaseen asti ulottuvat pieniruutuiset ikkunat ympäröivät sitä joka puolelta. Ikkunoiden alla kiersi penkit kuin vanhoissa maataloissa ja lattia täyttyi monentyylisistä pöydistä ja tuoleista, ja kaikki pursuavien tavarakasojen peitossa: …
Kun luit sanan ISÄ, liitit siihen mielessäsi heti jonkun attribuutin, jonkun määreen, tai tunsit voimakkaasti jotain omanlaista, tai olit sisältä kuin tyhjä, koska kieltäydyit ottamasta vastaan nousevaa tunnetta. Isä kuuluu niihin sanoihin, jotka meillä liittyvät lähes sataprosenttisesti joihinkin tai peräti johonkin yhteen tunteeseen. Äiti on äärimmäisen tunnepitoinen sana, mutta kyllä isäkin on. Joillekin on isä …
Sumu saattaa jämähtää paikoilleen, kun utu taas haituilee sinne sun tänne. Molemmat kyllä osaavat peittää, mutta eksyttääkin ihmisen. Minun elämässäni on monia suuria sumukokemuksia. Lapsuudessa ne liittyvät Rauman aikoihin ja Raumanmereen 1950-luvulle. Minä olin onnellisessa asemassa, kun jouduin(= sain tulla) usein aikaisin aamulla isän herättämänä mukaan lahdelle verkkoja kokemaan. Opin soutamisen taidot ja niksit juuri …
Käyn metsäretkellä ja kerään kukkia. Panen ne aina hetkeksi veteen tiskipöydän altaseen. Siinä ne odottavat pääsyä maljakkoon. Olin käynyt juuri metsässä. Sinne kulkee hiekkatie, joka kiertää upeaa vihreää heinäpeltoa. Pelto on laaja, kauniin vihreä ja houkuttelee jatkuvasti kauriita. Eilenkin niitä oli kaksi illan suussa. Söivät ja käyskentelivät kaikessa rauhassa. Minä ja kaikki muut ihmiset ja …
Liisu tuli meille samalla lailla kuin muutkin apulaiset. Se kävi ensin isin rippikoulun, ja kun huomattiin, kuinka kaikin tavoin palveluskelpoinen tyttö ja ahkera ja osaavainen se on, kysyttiin, haluisiko se jäädä pappilan apulaiseksi. Se halusi. Nyt se on ollut jo kolme vuotta ja tuntee talon tavat. Se on 18 vuotta vanha. Äiti sanoo, että se …
Olen jo kertonut aikaisemmin, miten meillä ei ollut uimapaikkaa lapsena tosivedettömässä Karjalassa Tl. Mutta lapset ovat nokkelia ja keksivät joka hätään jotain. Me uimme kaurapellossa tai Laurilan kuljun savivedessä iilimatojen kanssa. Muistan, että useimmiten oli mukavaa ja hauskaa kaikesta huolimatta. ( En ota lukuun selkäsaunoja, joita tuli. Joskus aukesi paidanpidikehakaneula, uimahousujen rakentaja haaroissa, joskus iilimato …
johtavat monenlaisiin ajatuksiin ja muistoihin Nuorten nykymyoti on suosinut viime vuosina kaikenmaailman rähjäisyyttä vaatteissa ja pukeutumisessa. Housut täytyy olla polvista rikki kuin roskiksesta kaivetut, tukka sojottaa rasvaisina piikkeinä joka suuntaan tai riippuu kasvojen ja pään ympärillä rasvatakkuina, kengät ovat likaiset muovitossut, nauhat auki maata lahaamassa ja nenässä rengas kuljetusta varten. Tarjolla on kyllä vaatetavaraa putiikeissa …
SATU, JOKA ON YHTÄ TOTTA KUIN AURINGON LOISKAHDUS MEREEN JOKA ILTA Tiiti istui keittiön rapuilla. Unkarin nukke retkotti kuoliaaksi tapettuna hänen sylissään. Kaunis Unkarin Inkeri, Tiitin oma lapsi oli tapettu. Se valui verta joka puolelta. Sitä tuli suustakin, ja silmät oli painettu sisään. Ne suuret siniset silmät, joissa oli oikeat silmäripset. Nenää ei enää ollut …
KUVAT KERTOVAT Talvi oli nyt kylmä ja ankea, ja tuulet kiersivät öisin korkeita taloja valkoisina viimapeitteinä, jotka kasautuivat ihmisten tielle. Kylmät henget asuivat viimapeitteissä ja elivät ihmisten kylmänväristyksistä. Mitä kylmempi oli vanhuksella, sitä suuremman elinvoiman valkoinen viima sai. Linnut putoilivat kesken lennon kylmän koskettamina ja huusivat ensi kertaa elämässään, ensi kertaa ja viimeistä. Lintu ei …
Olin 1988 Egyptissä Kairossa viikon verran joulun aikoihin. Siihen viikkoon mahtui suorastaan ahnetta vanhaan kulttuuriin etsiytymistä. Ja vaikka aika oli niin lyhyt, koin paljon siitä kaikesta länsimaisen kulttuurin kultavuoresta, jota koskaan ei ole vieläkään kaivettu, edes löydetty pohjia myöten. ( Suuresti sanottu, mutta se on minun mielipiteeni.) Asuin Sheraton hotellissa, josta näkyi kirkkaalla säällä Gizan …
Ihminen heräsi aamulla, kun terävä-ääninen pikkukone hyppi pöydällä. Hän repi suun ja nenän ympäriltä muovinaamarin, irroitti sen nauhat pään ja niskan ympäriltä, irroitti käärmemäisen notkean muoviletkun kaulansa ympäriltä ja napsautti viereisen uniapneakoneen sammuksiin. Hän etsi peiton alta pientä vakituista seuralaistaan, jota oli katsellut yöllä myöhään ja nukahtanut sen viereeen. Vempain oli jäänyt auki ja säteillyt …
UNENRAJASSA TOTUUS Niin ohuesti enää ihminen. Hetkittäin rajaa minän ja ympärillä olevan välillä ei ole. Ympärillä vain paljon ihmisiä, läheisiä, rakkaita. Paljon liikkuu, tapahtuu. Liian paljon tekoja ja puhetta. Värejä, suuria ja kirkkaita peittävät, leijuvat sulattavat. Sulkevat syliinsä kaiken. Minutkin – nyt jo itse sylittömän. Sylissäni oli oma ihanainen, lapseni. Poski silitti omaani, hengitys lämmitti …
Varsinaista luontoturismia ei ollut 1950-luvun alussa. Partiolaiset ne leireillään yöpyivät teltoissa, eivät turistit. Turistia varten tarvittiin asuinhuoneita ja hotelleja. 1950-luvun puolivälissä alkoi sitten nousta Lapissa ja pohjoisessa erityisiä hotelleja talvimatkailevia turisteja varten. Minä, 1950-luvun nuori olin sekä partiolainen, partiolaisten Satakunnan suunnistusmestari että himohiihtäjä. Rakastuin lopuksi elämää pohjoiseen ja tuntureihin siksi, että pääsin käymään jo koulutyttönä …
Olen sota-aikojen kovien kontrollien ja sääntöjen kasvatti. Koska olin liian pieni muistaakseni varsinaisesti sota-ajan säännöt muuten kuin, mitä vanhemmiltani kuulin, en tiedä, miten ja millaisin lakitoimin Suomessa tanssi kiellettiin, mutta niin vain tehtiin. Emme me suomalaiset olleet silloin ainoita tässä tilanteessa. Tanssiminen antoi aihetta ja veti vääriin seksuaalisiin suhteisiin, yksinäisille äideille syntyi lehtolapsia ja väestön …
PERSOONALLISUUKSIA, OSAAJIA JA TIETÄJIÄ Sotien jälkeen isäni, maaseutupappi kasvatti kaiken muun kasvattimisen ohessa suloisesta pikkupossusta ison sian, oli suntion papan (kylän lahtarin) oppipoikana lahtaamassa sikaa jouluksi, oli opetellut nylkemään sian, parkitsemaan nahan, kävi ostamassa Turusta suutarinlestit, opetteli käyttämään niitä ja teki nahasta lapsilaumalle ja minulle monot, ne talvikengät, joilla kävelin 1957 Helsingin Yliopiston marmorikäytäville. Isän …