Kyllikki TukiainenSadan vuoden aikana on maailmassa tehty tietojen mukaan yli sata elokuvaa, jotka ovat kertoneet Jeesuksen Kristuksen elämästä. Kuka muu historian henkilö on jaksanut kiinnostaa samassa määrin?
Elokuvien joukkoon mahtuu kaikkea mahdollista.
Jo 1929 ohjasi Luis Bunuel Salvador Dalin elokuvan Kulta-aika, joka herätti vastalauseiden myrskyn surrealististien ja ”riettaiden bakkanaalien” herkuttelulla. Monet elokuvat ovat saanet Oscar palkintoja, ehkä eniten 1950-luvulla yhdysvaltalainen spektaakkeli Ben Hur. Samoihin aikoihin tekivät yhdysvaltalaiset suurfilmin Kuningasten Kuningas, joka levisi suosittuna ympäri maailmaa. 1950-luvulla Helsingissä amerikkalainen, monituntinen spektaakkeli Kuningasten Kuningas puhutti meitä opiskelijoita monin tavoin, mutta ei pelkästään positiivisesti. Jesus Christ Superstar pohjautui samannimiseen musikaaliin 1973. (Minä en pitänyt elokuvasta yhtään.) Martin Scorsesen ohjaama elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus herätti kohua esittämällä Jeesuksen unia ja haaveilua seksistä Maria Magdalenan kanssa. Gibsonin ohjaama The Passion of the Christ kuvasi Jeesuksen 12 viimeistä tuntia ja keskittyi paljon julmiin ja verisiin kohtauksiin. Jeesus itse oli siinä hyvin epävarma ihminen. V. 1979 tehtiin Luukkaan evankeliumin mukaan elokuva, jossa Jeesus oli taas hyvin lempeä. Vuonna 2003 filmattiin Jeesuksen elämä Johanneksen evankeliumin mukaan.
Minulla on itselläni hyvin tunnettu Franco Zeffirellin 2-osainen suurfilmi Jeesus Nasaretilainen vuodelta 1977. Se on hyvin tehty, mutta amerikkalaisen korea, näyttelijöinä senaikaisia kuuluisia filmitähtiä. Katson sen joka pääsiäinen, koska se on kuitenkin elävä ja johdattaa pääsiäisen sanomaan. Levinnein lienee ehkä v. 1979 Jeesus-niminen uskonnollisten järjestöjen tekemä perinteinen filmi, jota on käännetty n. 1100 kielelle, lähinnä lähetystyö- ja opetustarkoituksessa.
Olen nähnyt kaikki nämä luettelemani filmit, ja ne ovat jääneet kukin erisyistä mieleen.
Filmit ovat pyrkineetkin usein järkyttämiseen omaleimaisuudellaan. Olen tuntenut rakkautta ja iloa, paheksuntaa, loukkaantunut syvästikin, itkenyt, surrut, tuntenut kauhua ja järkyttynyt, mutta tuskin koskaan nauranut. Hymyillyt kyllä olen usein ja paljon.
Ylen Teemalta nähtiin jo 1964 tehty Jeesuksen elämästä kertova elokuva Matteuksen evankeliumi. Sen ohjasi tunnettu, voimakkaita ilmaisuja mielellään käyttävä italialainen Paolo Pasolini. Elokuva sai peräti kolme Oscaria: lavastuksesta, puvustuksesta ja musiikista. Musiikki tempaakin mukaansa heti alusta alkaen kuin toiseen maailmaan. Mukana on paljon Bachia ja ortodoksista kuoromusiikkia.
Elokuva on mustavalkoinen ja karua realismia, kerronnaltaan ikään kuin grafiikkaa. Matteus ei paljonkaan kuvaile tunteita. Pasolinin työssä ei koreile sen paremmin maisema kuin ihminenkään. Ihmettelin alun alkaen, missä tämän näköistä, vuoriin rakennettua vanhaa asutusta voikaan olla. Jordaniassa – minulle läheisessä ja rakkaassa maassa, on tehty monta suurelokuvaa, samoin Marokosta (Agadirin ulkopuolella) on saatu filmeihin aitoa linnoitusta ja vanhoja rakennuksia, paljon myös Kreikan saarilta, muualtakin, mutta ei tämän näköistä rakennusta? Tämä rakennuskulttuuri ja vuoristo eivät sopineet mielessäni mihinkään, kunnes tieto taitavista kulisseista – jo siihen aikaan – selitti kaiken. Kaikki tämä illuusio oli synnytetty Italian filmikaupungissa. Puvustus myös yllätti, se ei tukeutunut muuhun jo tuttuun; paikoin tuli mieleen egyptiläinen pukeutuminen, varsinkin päähineet. Sitten muistin näiden kansojen historiaa, miten siinä sekoittui monia lähi-idän kulttuureita.
Elokuva filmattiin suureksi osaksi amatöörivoimin. Vanhaa Maria-äitiä esittää ohjaajan oma äiti, joka minun mielestäni on osaan hiukan liian vanhan oloinen. (Maria oli tutkimusten mukaan n. 15-vuotias, kun synnytti Jeesuksen ja Jeesus kuollessaan 33-vuotias.) Opetuslasten tyypit sen sijaan osuvat kuin naulan kantaan niihin mielikuviin, mitä itselläni heistä on, mm. impulsiivinen Pietari, joka pysyi harvoin nahoissaan. Odotin kovasti herkän ja nuoren Johanneksen ja Jeesuksen keskinäistä kommunikaatiota, erityisesti Jeesuksen sanoja ristiltä: ”Katso poika, äitisi!” Niitä ei tullut ollenkaan, koska Matteus ei tästä kerro.
Otin esille Raamatun (vuoden 1938 erinomaisen käännöksen) ja luin Matteuksen evankeliumin. Matteus on karua realismia, paikoin dokumentaarista. Kirjoittaja muistaa paljon tosiasioita ja tapahtumia. Hän on ollut hyvin lähellä Jeesusta, koska on nähnyt ja kuullut näin tarkkaan, eli kerrottu on ilmeistä ensikädentietoa. Matteus kertoo hyvin paljon Jeesuksen parantamisteoista, mutta kuvailee niitä niukasti, mitenkään värittämättä. Paikoin teksti on pelkkää dialogia. Juuri niin etenee filmikin, jossa ei ole yleiskertojaa. Ajattelin, että jos joku ei tunne Jeesuksen tarinaa etukäteen, hänen saattaa olla vaikea seurata tapahtumia filmin edetessä selittelemättä. Henkilöiden dialogi etenee aivan Raamatun tekstin mukaan, ihan prikulleen. Missään kohdassa Pasolini ei eksy Raamatun tekstistä, paitsi, että joutuu jättämään koko ajan pois eli valitsemaan, ei oleellisissa tapahtumissa, vaan lähinnä Jeesuksen puheissa ja opetuksissa. Mutta Jeesuksen vuorisaarna vaikuttaa ihmeellisenä osakokonaisuutenakin.
Jeesus kulki ja opetti vajaan kolme vuotta uskomattoman laajalla ja vaikeakulkuisella alueella. Nämä alueet Jordan virran molemmin puolin, laajalla alueella ja pohjoiseen ovat olleet kauan vaikeita sota-alueita. Pyhämaa jää kauas etelään, on pieni ja ahdistettu. Tälläkin hetkellä jatkuu repivä kiista Jerusalemista.
”Pasolinin Jeesus on kapinallinen”, sanoi Turun Sanomien elokuvakriitikko Pekka Eronen. Näin juuri on, ja jopa jonkinlainen kovistyyppi varmaan monen mielestä. Henkilö, joka tuntee Raamatun, tai on alan asiantuntija tai peräti eksegetiikko, näkee kuitenkin varmaan pian Jeesuksen kovien ja tyrmäävien sanojen takaa niiden syvemmän merkityksen. Minkäänlainen pehmomies eikä hyssyttelijä Jeesus varmastikaan ollut, vaikka puhuikin mielellään kedonkukista ja taivaan linnuista, hymyili, otti lapsia syliin ja silitteli heidän päätään. Häneltä ei jäänyt huomaamatta ihmisten hätä, köyhyys, hyljätyksi ja sivuun jääminen ja sairaus. Hän oli rakkauden, myötäelämisen ja avun jakaja. Hän oli mukaan menijä ja parantaja.
Kuitenkin Jeesus saarnasi ja neuvoi ajoittain ankarin sanoin, sivalsi ajoittain kuin piiskalla: ”Te kyykäärmeiden sikiöt!” Ketä Jeesus tällä tarkoitti? Jeesus sanoi näin aikansa fariseuksille ja porvareille ja kaikille niille, jotka uskoivat olevansa etuoikeutettuja, jotka olivat itselleen riittäviä, yhteiskunnassa hyvin toimeentulevia tai peräti rikkaita. Kerran tuli rikas nuorukainen kysymään, mitä hänen pitäisi vielä tehdä, että pääsisi Jumalan valtakuntaan, kun oli jo noudattanut kaikkia kymmentä käskyä. Jeesus sanoi: ”Mene ja myy kaikki mitä sinulla on!” Vastaus oli nuorukaiselle liikaa. Jeesus puhui usein ja monin vertauksin omaisuuden keräämistä ja siihen kiintymistä vastaan.
Minä, 40 v sosiaalidemokraattina elänyt, (vaikkakin saarnamiesten sukua), olen nuoresta asti ajatellut, että jos Jeesus eläisi meidän yhteiskunnassamme nykyään, hän ei voisi olla mitään muuta puoluetta kuin vasemmistoa. En voi koskaan ymmärtää sitä kristillistä papistoa, joka tälläkin hetkellä nuolee julkisuuden nimiä ja vahvasti oikeistolaisia vaikuttajia. Mihin he pyrkivät? Onko heillä aivan erillinen, oma Kristuksensa? Vai katsonko minä vain liian kapeasta perspektiivistä?
Juhani Rekola, edesmennyt kirjailija ja minä ehdimme ystävystyä ja aloittaa kirjeenvaihdon. Rekola julkaisi v. 1973 ulkoasultaankin hyvin kauniin kirjasen Ruusumaanantaista Pääsiäisaamuun. Pieni teos on tukenut minua elämässä usein. Rekola painottaa, miten Kristus on kärsinyt ja tietää ihmisenä olon kokemuksesta paljon meidän kärsimisestämme. Hän ei tuomitse edes epätoivoa, koska huusi itse ristillä: ”Jumalani! Jumalani, miksi minut hylkäsit!”
Minä uskon myös vahvasti, että nämä edellä mainitsemani elokuvat, vaikka olisivat amerikkalaisia suurspektaakkeleita kaikkine glamoureineen ja glittereineen, pyrkivät muun elokuvantekijän tavoitteen ohessa myös julistamaan jotain Jeesuksesta, meidän Herrastamme.
Pasolinin elokuva loppuu samoin kuin Matteuksen evankeliumi Kristuksen lähetyskäskyyn. Jeesus katsoo läheltä kohti ja sanoo meille: ” Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
—————————
-15.3.2024 Luin uudestaan tämän vanhan tekstini, edelleen olen kaikessa samaa mieltä. Pääsiäisen kärsimyksen ja täyttymyksen ilon sanoma on lähestymässä. Yhä sanoo tälläkin hetkellä Jeesus meille:
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman lopppuun asti.”
-13.7.2025 Jälleen luin uudestaan kirjoittamani tekstin ja olen edelleen täsmälleen samaa mieltä kuin kirjoittaessani. Minä en taida enää muuttua. Kristus on sama minulle eilen, tänään ja ikuisesti.
