Kyllikki TukiainenNaurulokki
Lähdin ostoksille, lähinnä ruokakauppaan, kun jääkaappini alkoi olla tyhjää täynnä ja kun ei ollut ketään tulossa attamaankaan. Yli kuukauteen en ollut sitä tehnyt ja nytkin olivat voimat vapinatasolla. Mutta rinteessä lammelle ja kauppakeskukseen seisoo useita penkkejä, joissa on mukava levätä pitempääkin. Aurinko helottaa moneen penkkiin suoraan eikä tuulikaan sovi kaikkiin.
Istuin penkillä, kun huomasin ihan lähelle lehahtaneen lokin, ehkä vielä keskenkasvuisen. Se tepasteli lähelle ja katsoi minuun (niinkuin pikkueläimet usein tekevät). Sillä oli suuret pyöreät silmät, jotka tuikahtelivat. Linnun pää oli ihanan värinen, minun lempivärini luonnossa. Se oli tumman okran ja maanvihreän sekoitus, jossa oli silaus pronssia. Jaloissa oli hauskat punaiset räpyläsormet samaa punaista kuin nokka. Kaunis lintu!
Minä juttelin linnulle ja se kuunteli pääkallellaan. Karroin, että minulla ei ole mitään antaa, mutta kun tulen kaupasta, se saa pullaa. Jatkoin matkaani ja tein suuret ostokset. Viivyin ehkä puolitoista tuntia.
Olin jo unohtanut äskeisen seuralaiseni, kun istuin taas samalle penkille. Huomasin heti linnun. Se oli odottanut minua. Se tepasteli edessäni ja kurnutti. Taisi kysyä: Ono sinulla jotain nyt? Ja olihan minulla vaikka kuinka. Revin kauraleivästä suuria muruja, vähän hienonsin niitä ja heittelin linnulle. Se nappasi jo lennosta suurimmat palat ja nielaisin ne saman tien. Minä pelästyin sen tukehtuvan ahneuttaan. Mutta sitten tajusin, että näinhän linnut kai ahmaisee suurempiakin paloja, esimerkiksi kalan.
Linnulla oli pohjaton nälkä. Jokaisen palan nielaistuaan se kallisteli päätään ja katsoi minuun. Aika lohkareen lintu sai leipäpöyköstäni niin, että jo katselin sen kupua: pyöristyikö. Mitä vielä. Niin oli pieni ja kapea. Mutta minä hyvästelin linnun ja lähdin.
Minun oli kiirehdittävä kotiin ja viimeisillä voimilla keplotella alas kivimäkeä, kun alhaall kadunreunassa tervehti saman talon asukas. Hän sanoi ja osoitti sormella:- Toi lintu seurasi sinua! Käännyin taakseni ja siellähän lokki seisoi. Se nosti päätään ja katseli minua.
