IHMINEN ON TARKOITETTU ELÄMÄÄN YHTEYDESSÄ METSÄÄN Olen jo kirjoittanut kymmeniä juttuja metsästä, ja aina vaan haluan tehdä sitä. Kun minä menen metsään, tunnen olevani täydellisesti KOTONANI. Kaikki ympärillä suojaa, hoitaa, ruokkii, viihdyttää ja antaa tyydytystä. Metsän lumo ei koskaan lopu. Se johtuu siitä, että meidät on luotu yhteyteen luonnon kanssa. Ihminen kaipaa luonnossa usein erityisesti …
Kunto on laskenut. Väsymys pakottaa sänkyyn ja lepäämään vähän väliä. Vaikka tiedän sairauteni, en vaan jaksa hyväksyä niitä. Minä, urheilullinen, hyvä hiihtäjä, uimari ja voimistelija, minäkö olen tämä surkea kumarassa kulkeva vanhus rollaattorilla. Kävin ahdistavan elämänvaiheen, aikaa pitkät vuodet läpi kautta, jolloin vähitellen aloin ymmärtää ja hyväksyäkin, että minä en enää hiihdä. Minä en koskaan …
Tämä psykologinen käsite on melko vähän käytetty, mutta minun käsittääkseni hyvin tavallinen ilmiönä. Se on pikkulapsen ikävää, joka on niin voimakasta, että sitä jo voi kutsua oireeksi, eli merkiksi jostakin sairaudesta. Itse olen tavannut kahdenlaista tyhjän sylin ikävää: lapsettomilla naisilla ja iäkkäillä eli mummoikäisillä, joilla ei ole lapsenlapsia tai ei kosketusta heihin. Nykyään lapset muuttavat …
Lapsuudessani ei ollut juhannuskokkoja, mutta oli keinuja. Kalelan kylässä oli suuri ja aito kelakeinu. Siinä seisotaan poikkipuulla kahden puolen ja keinu heilahtaa vaakatasoon asti. Nauretaan ja jännitetään, letit lentävät korkealle ilmaan, hameet korviin (pojat näkevät housunlahkeisiin) ja saa pitää lujaa kiinni, ettei putoa. Lauletaan ja nauretaan. Huudetaan kuin nykyisessä Linnanmäen vuoristoradassa. Minä vain pikkutyttönä kuulin …
Artikkelikuva on akvarellini Kukkivan tuomen sylissä. Minulla oli lapsena tavallista joka kevätkesä mennä makaamaan ja nauttimaan kukkivan tuomen alle. Sain niin hyvää hoitoa tuomen sylissä, että lähdin aina ilosta hyppien kotiin. OMAHOITOA TAIDETERAPIAN KEINOIN Oma akvarelli: Kun suru on ylitsevuotavainen, itkevät kivetkin verta. 1989 Yllä olevaan työhöni Kun suru on ylitsevuotavainen en oikein itse osaa …
Suuri kohtaaminen ja mitä ajatusprosesseja se saikaan liikkeelle! ”Tämä tarina on ihmeellisin kohtaaminen, mitä koko minun elämässäni on ollut. Ja nyt jo uskallan sanoa, että enää ei myöskään tule tämän veroista. Olin tavanomaisella talvilomamatkallani, nyt Kanarian saarilla, Gran Canarian Moganin pikkukylässä v.1992. ( Parinkymmenen vuoden aikana kävin talvilomalla Kanarian kaikilla saarilla, eräillä moneen kertaan …
Kuva kaksosista intenetistä. Mikä kauneus ja suloisuus! Mutta tarkkasilmäinen kyllä huomaa, että ”viaton” ilme on saatu tarkoituksella kasvoihin. Nämä suloiset pikkutytöt ovat jo vuosia poseeranneet kameralle. He osaavat pyydettäessä ottaa viattoman ilmeen, raottaa suutaan ja katsoa kohti kameraa. Tiedän tämän siksi, että katselin heidän kuviaan netistä. Tähän voi tietysti jatkaa, että: mitäs sitten, ovat kuitenkin …
Haahuilemaanko? Vaikka niinkin, mutta lue, niin näet mitä kaikkea muuta tekemään. Olen kirjoittanut metsästä varmaan 50 v juttuja ja artikkeleita, novelleja ja tarinaa, mutta aina vaan on jatkettava. Nyt on niin kova ikävä metsään, että on pakko kirjoittaa taas siitä. Kun kirjoittaa tuntemuksiaan ulos, olo vähän helpottuu. Olen kirjoittanut jo joskus 25 v sitten samalla …
Mäkeä alas pyörii hiljakseen vaappuen puolelta toiselle Pallo ja sen vierellä läpiharmaa Tikku, ystävykset, jotka ovat kokeneet monet ilot ja surut yhdessä. On se paljon viisautta. Sitä se on. Ovat paljon muille jakaneet, kertoilleet, kun vain joku on ollut kuuntelemassa. Pallo säteilee kauas hymyilevillä kasvoillaan ja loistavan punaisessa mekossa. Hän nojaa vain kevyesti kävelykeppiin ja …
Matkustin 1980-luvun loppuvuosina kesälomillani Kreetalle. Olin huomannut kreetalaisten ystävällisyyden ja huomaavaisuuden minnepäin Kreetaa meninkin. Karttani mukaan olen kiertänyt suuren Kreetan saaren suunnilleen joka kaupungin ja luultavasti suurimmat kylätkin. Tein matkoillani aina nopeita sketsejä, joskus ehdin tehdä jonkun piirroksen tai akvarellin. Pienessä Kalivesin kylässä kävin niin usein, että yhteensä vietin siellä lähes puoli vuotta. Vaihtelin hotelleita, …
KUKKIA SINULLE ÄITI-MARIA! Alla . ”Kedonkukkia”, akvarelli 2015. Hävitetty. Minulla on käsissäni Fredrik Wislöfin romaani Maria vuodelta 1953. Se on uskonnollinen romaani , joka ei ole mikään kirjallisen maailman ihailema teos, mutta Jeesuksen maalliseen elämään liittyviä kysymyksiä miettivälle se on puhutteleva kirja. Minä löysin sen antikvariaatista v 2015. Luin heti ja ihastuin. Wislöfin teokset ovat …
Rakkaani on minun luonani. Hän tuli nuoruudesta ajan yli, toiselta puolen rajan. Olemme lähellä. Tunnen hänet, näen taas kaiken, mitä niin ikävöin. Katselen hänen kasvojaan ja näen kauneuden, rauhan ja rakkauden. Hän laulaa minulle. Hän laulaa kauan. Päivän hän laulaa. Puut kuuntelevat, helisevät kiitokseksi. Kukat tuoksuvat, ojentuvat kohti kuin villikasvit. Ne hengittävät äänen kauneutta, imevät …
Omistettu veljen tytölle Tainalle ja Inarille. Serkkutytöt ovat olleet pienestä asti yhdessä ja ystävykset. Kuvassa (alla) Ola pikkuveli on 3-4-vuotias yhteiskuvassa, jossa pojilla on uudet merimiespuvut. Ola katsoo tuimasti ja rauhallisen harkitsevasti kuvaajaan. Onkohan isä juuri pelastunut panssarilaiva Ilmarisen miinatuhosta ja lähdössä uudelle merimiespapin työreisulle, (ehkä siunaamaan meren poveen läheisiä armeijakavereitaan), kun äiti halusi ottaa …
Oli joululoma koulusta vuonna 1955 ja olin kutsuttu uuden ystäväni ja luokkatoverini Raijan kotiin Sodankylään joulun jälkeen. Raija oli tullut käymään lukiota tänne etelä- Suomen Laitilaan. Raijan isä oli Sodankylän alueen metsänvartija, valtion virkamies, joka tiesi kaiken lähialueen metsistä ja niihin liittyvästä. Kaikki siellä pohjoisessa Lapissa oli minulle uutta ja outoa, mutta erittäin mielenkiintoista ja …
LAPSUUSMUISTOJA Mistä isäni, Savonmaan köyhä poika sai tuntuman körttiläisiin ja SIIONIN VIRSIIN, en tiedä. En tullut huomaamaan körttiläisyyttä Pieksämäen Kattaikon Ida-mummon kodissa enkä lähipiirissä. Mutta voi olla, että lapsen mieli ei ymmärtänyt kaikkea, mitä perhe- ja sukuelämä piti sisällään, koska lapsen mielessä nämä asiat ovat kiinteitä kokonaisuuksia eivätkä erotu perheen arjesta. Ainut muisto tähän suuntaan …