Ulkona sataa lunta ja tuuli heittää pyörteinä sitä ylös ikkunaan. Ulkona näkyy oikea, vanhanajan talvi kaikkialla. On kaunista. On runsaasti jouluista, valkoiset laajat hanget ja lumen pukema metsänreuna. Kynttilöitä palaa ikkunoilla. Mutta minun täytyy päästä metsään. Minun täytyy saada kokea kesän metsä. Näin vanhana on hyvin vähän näin suuria tarpeita. Niiden tyydyttäminen on vanhalle ydintärkeää. …
Vanhojen suomalaisten joulukorttien herättämiä muistoja. Omistan nämä rakkaille lapsilleni, Inarille ja Ilarille ja heidän lapsilleen joulutervehdyksenä. (Pienille, neljännen polven Mennille ja Noelille kaikki teksti ei vielä sovikaan.) Olen jokseenkin varmasti Suomessa ainut papin lapsi, joka vielä voin muistella täysomavaraisesti eläneen pappilan töitä ja tapahtumia. 1950-luvullakaan heitä lienee ollut harvoja. Muistikuvani ovat siis nyt yli 80 …
Jännittävä tositarina, jossa pikkupoika järkyttyi mummon isovarpaasta ja kirjoittaja pajukorin sisällöstä) Eilen etsin sopivankokoista silmäneulaa ompelulaatikostani. Tarvitsin mustan vaatteeni korjaamiseen mustaa rullalankaa ja siihen pienen silmäneulan. Otin kaksi kokoa, joita piti silmälasien kanssa tarkastella. Kaihileikkausten jälkeen näen jopa ilman näitä laseja, kun oikein tiirailen, ja teenkin sitä usein omaksi ilokseni. Ohuen rullalangan pujottaminen pienen pienestä …
Minun elämäni on täynnä kasvoja. Näen niitä aina: valkoisen maton niukoissa värisävyissä, pesuhuoneen kaakelilattian harmaasavyisissä kuvioissa, pilvien muodoissa ja metsän varjoissa. Näen niitä valveilla, unissa ja sairaana, nukutuksesta herätessä tai lääketokkurassa. Kasvot ovat perunanenäisiä ukkoja, hahtuvapäisiä vanhuksia, huivipäitä mummoja, enkelin päitä, Maria madonnaa ja Jeesuksen kasvoja. Useimmin kuitenkin kaikenkarvaisia peikkonaamoja, irvileukoja, satuhahmoja, noitia ja velhoja. …
65 vuotta sitten olimme nuoripari ja asuimme Helsingin Pasilassa Eevankadulla, vanhan puutalon vinttikerroksessa. Talo on ehkä vieläkin pystyssä lähellä nykyistä Poliisitaloa. Olimme ahkeria pyöräilijöitä, siihen aikaan harvojen uskalikkojen kanssa jopa poljimme pyörillä Pasilasta Yliopistolle. Ajoimme sinisten bussien keskellä pitkin muhkurakivistä ja liukasta Mannerheimintietä – usein keskellä ajorataa marmuuden vuoksi. Kävimme usein Puupakilassa katsomassa herttaista vanhaa …
Ote luonto-matkakirjastani Kreeta on minulle rakkain paikka Suomen jälkeen. Kaipaan sinne ajoittain niin, että koskee. Olen oleskellut siellä kaikkialla yli yhdeksän kuukautta ja asunut kaikissa kaupungeissa ja monissa pikkukylissä. Olen istunut iltaa niiden monissa ihastuttavissa venetsialaisissa satamissa, satoja vuosia vanhojen holvikaarten alla keskusaukion tavernassa jättiläismäisen plataanipuun alla nauttinut päivän siestaa maitomainen ouzo-lasillinen pöydällä kylän ukkojen …
Runo Turku seuran Turku-lehdessä 1976 Rakkaani, se on kaupungin läähätys tukehtuma silloilla punaisissa valoissa vanhus käsi suulla, se on joen saaste puiston nokinen patsas kadunlakaisijan ämpäri, se on hiestynyt kivi rapautunut pinta resuinen lahje ja kaatunut viinipullo. Rakkaani, kaupunkini untuva naakan selässä aamunvalkea usva puiston krookusten sinessä, vanhat pylväiköt, ikkunnan kaaret rannan portaiden askelmat joen …
Vanhoja lehtikolumneja viime vuosilta, kun asiat vain tärkeän keskeisiä.
ei sentään. Mutta olisi voinut käydä niin. Vai kävikö? Kuinka mummolle olisi käynyt, kun hän ei pääse itse ylös maasta? Miten metsästä hiekkakuopan pohjalta voidaan ketään löytää? En ollut käynyt hiekkakuopan metsässä kuukauteen. On ollut liikaa tekemistä, paljon ihmisiä ja paljon murhetta ja surua, mitä lie kaikkea. Alan aina ahdistua, kun en pääse metsään. Tänään …
Olen aina katsellut ja kerännyt kedonkukkia. Kaikenlaisia. Kissankelloista ohdakkeisiin ja suolaheinän kauniisiin korkeisiin kukintoihin. Minulla on aina lumien lähdettyä, uusien lumien tuloon asti maljakoissa kedonkukkia. On aivan turha sanoa, että eihän niitä aina löydy. Kyllä löytyy sille, joka osaa ja haluaa löytää. Aivan pienestä lapsesta asti, jo kotona sota-aikoina muistan, miten äiti huomasi, että pidän …
Olin tutussa metsässäni pitkästä aikaa. Helteet olivat jatkuneet, mutta eivät olleet kuivanneet eivätkä kellastaneet maisemaa, sen täyteläisen vihreää puustoa tai edes maan uskomatonta runsautta. Oli ihana vetää syvään henkeä ja antaa hikisen ihon nauttia puiden varjoista. Astuin hiljakseen ylämäkeä, kyllin leveää rollaattorille. Muurahaiset, tihulaiset tunkivat sandaalien raoista paljaisiin jalkoihin. Niistä oli näemmä mukava käpristyä varpaisiin …
Tuli jouluyö. Äiti ja isä olivat kävelleet synnytyssairaalaan, jonka jälkeen isällä oli kiire Vaasan kirkon jouluaamun jumalanpalvelukseen liturgiksi. Sakastissa pukiessaan joulun juhlakasukkaa sairaalasta soitettiin: poika syntyi! Nuori pappi nousi riemukkaasti alttarille ja messusi Vaasan alueradioon ja sillä kertaa vielä valtakunnan verkkoonkin jouluaamun sanomaa: ”Lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu…” Kun ystävät ja …
MIELENKIINTOISTA RAKENTAMISTA- YLENTAITAVIA OSAAJIA Rakkaille rakentajille Mikalle ja Samulle Pohjanmaalla Ikkunaani hallitseva näkymä on ollut pitempään rakennustyömaa, tarkemmin sanoen suuri rakennuskompleksi nousemassa viereisten lumikasojen keskeltä suoraan kuin tarjottimella maaliskuusta 2021 asti. Kun istun kirjoituspöytäni äärellä kasvot kohti ikkunaa, ei tarvitse kuin nostaa katsetta vain vähän, kun näen laajan näkymän alhaalla paremmin kuin teatterin aitiosta. Rakentamisen …
PUU JA IHMINEN OVAT SITKEITÄ Ehtikin kulua vuoden verran, kun kerroin näistä kirsikkapuista, ja taas on kevät. Olen seurannut puiden heräämistä kevääseen. Silmut turpoavat auringossa, muuttuvat vaalean roosan ja vihreän sekoitukseksi. Näkyy miten ne ovat täynnä voimaa, tarvetta syntyä tähän maailmaan. Ne eivät ikäänkuin enää jaksaisi piiloissaan, vain syntymättömänä aiheena ja mahlana. Tyttö kävi täällä …
Keskustelin 12-vuotiaan Pohjanmaan pojan, lapsenlapsen lapseni Leon kanssa. Jutut menivät meillä monta kertaa vaan metsään eli luontoon. Viehättävä, viisas ja ihmeellisen itsenäisesti ajatteleva nuorenmiehen alku sanoi oma-aloitteisesti, että ”rakastaa metsää ja puuta”. Hän kertoi kokemuksistaan kodin lähimetsistä ja niiden puista. Liikutuin ja mahtava ilon tunne täytti minut. Minä kerroin puolestani, miten minä pikkutyttönä, kun oli …
Oriveden kirjoittajaseminaareissa 1970-luvulla muodostunut draamaryhmä oli tiivistynyt ja piti yhtyettä toisiinsa. Minä olin vasta pari vuotta ollut mukana ja muita kymmenkunta vuotta nuorempi, mutta olin saanut hyviä ystäviä heidän joukostaan. V. 1979 lähdimme yhdeksän hengen ryhmänä kuukauden opintomatkalle New Yorkiin sikäläisen näytelmäkirjailijaliiton kutsumana. Minäkin pääsin mukaan, kun saimme Läänin Taidetoimikunnalta apurahan. Meistä oli tullut kirjailija …
Sadan vuoden aikana on maailmassa tehty tietojen mukaan yli sata elokuvaa, jotka ovat kertoneet Jeesuksen Kristuksen elämästä. Kuka muu historian henkilö on jaksanut kiinnostaa samassa määrin? Elokuvien joukkoon mahtuu kaikkea mahdollista. Jo 1929 ohjasi Luis Bunuel Salvador Dalin elokuvan Kulta-aika, joka herätti vastalauseiden myrskyn surrealististien ja ”riettaiden bakkanaalien” herkuttelulla. Monet elokuvat ovat saanet Oscar palkintoja, …