Istun lämpöisessä sylissä, jonkun lämpöisessä sylissä. Käsi silittää hiljaa, varoen minua, poskea, ettei vaan satu kipeisiin kasvoihin. Käsi on suloisen lämmin ja hellä, niinkuin jonkun äidin lempeä käsi. Sumut kulkevat, pysähtyvät puutarhan puihin ja kiertyvät huiveiksi ja vaatteiksi niiden ympärille. Minä sen tiedän, kun puussa istun… -Pese ikkunat, salin ikkunat, pese verhot matot, järjestä, juokse, …
Rauman aluesairaalan johtava lääkäri, gynekologi Mies Reenkola oli jo eläkeikää lähestyvä, tummasilmäinen ja tutkivakatseinen lääkäri, kun minä 54 vuotta sitten menin ensikertaa hänen vastaanotolleen. Asuimme Rauman naapuripitäjässä ja odotin ensimmäistä lastani. Reenkolalla oli naistenmiehen maine. Hän saattoi kuulemma välillä räväyttää roisiakin puheita, mutta gynekologina oli erinomainen. Minua peloitti tietysti tämä ja muutenkin kaikki gynekologin käyntiin …
Suomenkieli on hyvin rikas ja antoisa. Se venyy moniin suuntiin ja sallii monia vivahteita puhujalle. Taitava puhuja osaa käyttää näitä kielen vivahteita ja tehdä sanavalintoja monin tavoin niin, että sanotun saa sopimaan lähes mihin vain odotuksiin. Taitava kielen käyttäjä on oikeastaan ”ovelakin”, kun ei tyydy yhteen yksiulotteiseen ja kaikkein tavallisimpaan naiviin sanaan. Hän saattaa jopa …
Tänään syntyi ensi kertaa koko pitkän elämäni aikana jännittävä näkemys: minun elämäni on alusta alkaen kulkenut lähellä Suomen Puolustusvoimia. (Mutta lukijan on hyvä tietää, että tämä juttu on kuin elämänkerta, pitkä ja paikoin väsyttävä… vaikka onkin värikäs.) Varhaislapsuuteni elin Pohjanmaalla Vaasan alueella ja koin monin tavoin II maailmansodan vaikutukset. Lapsuusperheemme muutti yksi-, kaksi- ja kolme-vuotiaiden …
Kuule Dixi kulta ja näe, miten ihanat puiden lehvät helisevät ja kimaltelevat syksyn valossa! MUISTATKO, KUN ME JUOKSIMME NOIDEN HELISEVIEN LEHTIEN JOUKOSSA? JA SINÄ ASETUIT LEPÄÄMÄÄN JA NAUTTIMAAN PUDONNEIDEN LEHTIEN JA RUOHOMÄTTÄIDEN KESKELLE? Kyllikki-mummi rakasti niin paljon sinua
KAUNIS SYDÄN Olin suuren kuntayhtymän terveyskeskuksen psykologina ja kiirettä oli, kun oma talo jo juoksutti. (Meillä oli viisi lääkäriä, tietysti neuvolatoiminta ja perhevalmennus, hammashoitola, laboratorio, röntgen, fysioterapeutti, eriloissairaanhoitaja, vuodeosasto, vanhainkoti, keittiö ja ruokasali ja 4 kahvihuonetta) – kaikki saman katon alla. Psykologi kävi kaikilla osastoilla tarpeen mukaan. En muista, missä yhteydessä silloin – noin 40 …
VILJO PÖLLÄNEN – SOKEA KIRJAILIJA ( JA SATA MUUTA MUISTOA) Kaikesta kirjoittamastani on olemassa monia valokuvia ja lehtileikkeitä ja suuri salkullinen sokeankirjoituksella kirjoitettuja kirjeitä, joissa omiakin. Kävin 1974 lähtien kuutena vuonna Oriveden Kansanvalistusseuran Topelius Akatemian kirjoittajakoulutuksessa, lähinnä kesäkursseilla. Sain todennäköisesti sataprosenttisesti sitä, mitä tulin etsimään: itsetunnon kohenemista ja hyvin pätevän kirjoittajakoulutuksen. Näiden lisäksi sain suuren …
Yli kymmenen vuotta sitten aloin kärsiä monenlaisista vakavista oireista, pahimmat halvaannuttivat alaruumiin toiminnot, kunnes jalatkaan eivät enää liikkuneet. Oli soitettava ambulanssi. Muistan vielä, miten selitin jollekin lääkärille kovasti oirettani, kun kaikki pimeni. Minua vietiin lujaa pillit soiden toiseen sairaalaan, jossa tehtiin hätäleikkaus. Olin sairaaloissa silloin yhteensä yli kuusi viikkoa. Tulin takaisin tähän elämään täynnä energiaa, …
Kuva: Arvi 16 vuotiaana. Kun nostin silmäni ikkunaan, näin: siinä se kulki hiljaa ohi kuin liukuen, jonka se osasi pitkien, hyvin rasvattujen nikamien ja ruuvien varassa pyörivien, kolmivarpaisten ratasjalkojensa varassa, tämä mahtava tankkipallo mättäitä ja pensaita lepäämässä laajalla suohetteiköllä, mittaamassa tikittämässä sihisemässä laskemassa ja urkkimissa kaikkea taivaan ja maan välillä, luukut tiukasti kiinni, mutta mittarit …
Oli syyskuun alku 1957. Seisoin polvet vapisten tusinan muun mustiin pukeutuneen opiskelija-fuksin kanssa Helsingin Yliopiston marmoripylväiden keskellä aloittamistervehdyksessä rehtori Edwin Linkomiehen edessä. Meidän filosofisen tiedekunnan opiskelijajoukon edessä seisoi kookas, ylväsryhtinen, rauhallinen ja kunnioitusta herättävän näköinen mies. Hän oli yliopiston rehtori ja kirjallisuuden professori, erityisesti roomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin tuntija, latinan kielen taitaja, filosofi, myös valtiomies …
Ensimmäinen metsäretki yli vuoteen aina suuren hiekkakuopan pohjaan asti. Kaksi kertaa olin alkukesän aikana jaksanut hiekkaharjulle istumaan hiekkakuopan reunalle, mutta en ollut uskaltautunut alas jyrkkää hiekkarinnettä alas. Olin kuitenkin nähnyt uudet isot kyltit harjun rinteessä – ja toki lukenut monet jutut jo Turun Sanomista, joissa informoitiin uutta biodiversiteettipuistoaluetta, jota siihen jo rakennetaan. Todennäköisesti säilytetään nimenomaan …
Kuva on Wikipediasta. Kuva näyttää keon syntymisen puun juurakon tavoin sekä kerrostumien ja tilojen suuren määrän. Erilaiset tilat ovat muurahaisen eri tehtäviä ja elämänvaiheita varten. Niissä synnytään, sairastetaan ja kuollaan. Niissä hoidetaan vauvoja ja opetetaan nuoria elämiseen. Niissä asuu kuningatar ja hänen alaisensa, työläiset ja sotavangit. Vankeja kidutetaan tai osaa hoidetaan… (Nouseeko muuta mieleen?) Koska …
Tosi jännitystarina sille, joka uskoo mummoistakin olevan vielä johonkin. I OSA. MUMMO ON AVUTON, MUTTA EI KAUAA. Mummo oli vanha taidemaalari. Hänen paras kautensa oli jo mennyt, arveltiin. Mutta miten lienee, kun mummoon alkoi virrata jostain lisäenergiaa yhä vain enemmän, kun hän täytti 85 vuotta. Hän oli jo puuhannut syntymäpäivien viettoakin, kun korona tyrmäsi kaiken. …
Kosteana syysaamuna makasi kirsikkapuun alla yksinäinen omena. Oli se aika oudon näköinen vaaleanvihreä möykky pienten sievien ja kauniiden kirsikoiden joukossa. Omena liikahti hitusen – minkä nyt itse voi, kun kolme kirsikkaa tuppautuivat aivan kylkeen. Kului tunti ja mummo tuli takaisin. Hän kaivoi laukustaan varovasti suuren oranssin möykyn, pyöritteli sitä käsissään ja sanoi: – Minä nyt …
Osa öljymuotokuvasta, 40X45 cm , v. 1987. (Maalauksen välivaihe) Maalasin äidistäni 1970-luvun lopussa kaksi muotokuvaa. Toinen on suuri, lähes luonnollista kokoa oleva kokovartalokuva ja toinen pienikokoinen ylävartalokuva. Suuri maalaus on teknisesti hyvin tehty, mutta täysin hengetön. Äiti istuu siinä vakavana kädet sylissä kauniissa brokadikuvioidussa sinivoittoisessa takkipuvussaan. Pieni kuvakin oli hengetön siihen asti, kunnes jotain tapahtui …
Näin se lähestyy kukkivin rantein lanteitaan keinutellen musiikkia latvoissaan, tuoksuttelee ympäriinsä yltyleensäja oikein kietoo vihreään valoonhunajaan ja meteen. Minä seison suu auki hengittelemässä elvytyshiukkasia elinvoiman antajia, ja johan karkaavat pois talvenhuurut mustat sateetja minä saan maata kukkakentällä terälehdet peittona päällä Ojennan kukkia keväälle Lapio nousi nojailemasta, kaivamisen odottelusta työntekoon, mullan kaivuun haudan tekoon vaiko uuden …
TAITEILIJASIELUJA Varmasti suurikokoinen teos sisältää suuren määrän elementtejä voimakkaasta sitoutumisesta kotiin, perheeseen, lapsiin ja kaikkeen mitä kultuurikodissa on jossakin etelässä Venäjänmaiden rajoilla. Taiteilija on kuvannut todennäköisesti itsensä pikkutyttönsä sylissään. Mutta koska taiteilija on katsonut tarpeelliseksi katsoa itseään peilistä, on pään ja ylävartalon asento taulussa hiukan etäinen suhteessa lapseen. Kriittinen omakuva lienee noin 40 paikkeilla olevan …
Iltasanomien kuvituskuva-Colourbox Ihminen saa hoitavaa kosketusta ennen ensimmäistäkään hengenvetoa jo tullessaan tähän maailmaan. Tästä hetkestä lähtien pikkulapsi onkin kokonaan hoitavan kosketuksen varassa. Hän kasvaa ja kehittyy omien fyysisten edellytystensä ehdoilla, mutta kehitys mahdolistuu vain, jos joku hoivaa häntä koko ajan. On hyvä asia muistaa tämä meidän totaalinen riippuvuutemme avusta. Samalla lailla on suurella osalla eläinkuntaa, …
Hän seisoi pysäkillä ja odotti kaupungin bussia 88. Yksi livahti jo ohi, koska pysäkin oli varannut pitkän matkaa toinen bussi. – Nyt ei jäänyt enää yhtään vara-aikaa lääkärille. Jos nyt en pääse bussiin, en ehdi enää ajoissa. Nytkin pitää kipittää mäki ylös, ja senjälkeen on hikinen. Aamu oli tuulinen ja kylmä. Seisoessa alkoi paleltaa. Kreeta …
SATU NIILLE, JOTKA NÄKEVÄT OIKEIN
Huom! Sanottu monimielisesti 15 kuvankin avulla. Puuta säästetään maailmanlaajuisesti, kun pelätään sen loppuvan. Jos tuntee entistä maailmankarttaa, jossa suunnattomat metsät peittivät jopa monia eteläisen pallonpuoliskon mantereita ja saaria, näkee vanhaa tietoa Amazonin alueen metsistä tai Euroopankin entisistä metsistä, alkaa miettiä. Kaikki muutokset eivät ole ihmisen jättämää jälkeä. Maapallo on itse muuttuessaan ja esimerkiksi siirtäessään kokonaisia …
MUISTELMAA Opiskelin kolmatta vuotta Helsingin Yliopistossa psykologiaa ja olin tilastotieteen Prakticum II kurssilla, joka oli jo vaativa syksyllä 1959. Kurssin vetäjänä toimi Johan Weckroth, ruotsinkielinen yliopiston lehtori, rauhallinen ja miellyttävä nuori psykologi. Muistan tarkkaan seuraavan tilanteen. Meillä oli kotilaskuna eräs, jota kukaan muu ollut tehnyt (viisaista isoista luokan taka-osan pojistakaan?) kuin minä. Jouduin luentosalin taululle …
Saatanalliset kiusaukset, kuolemaa käsimystä tuskaa hikeä, naulat ranteisiin jalkoihin, okaanpiikit otsan ihoon, keihäs rintaan. Maa järkkyy, esiriput repeävät, taivas itkee: sinun tähtesi, sinun edestäsi ikuisesti. Jumala puhuu. Hän puhuu rakkaudesta. Rakkaudesta Hän puhuu. Suunnattoman kärsimyksensä lävitse. Minulle jää vain uskominen… uskominen… uskominen … Mitä se on? Mihin minä vain uskon? Lunastukseen minä uskon. Että maan …
Kuva Eero Järnefelt 1888. Oli Murmolan Ilmarilla töitä, kun puolen tusinaa lasta ja kaikki kymmenet peltohehtaarinsa hoiti ja vielä hyvin hoitikin. Hän oli säästynyt sodasta pahan lonkkavikansa takia. Toinen jalka oli huomattavasti lyhempi ja kävely oli vaikeaa. Koskaan kukaan ei kuitenkaan kuullut Ilmarin valittavan, ei kivuistaan eikä muustakaan. Ilmari oli hyväntuulinen ihmemies, joka oli esimerkkinä …
OLETKO KOKENUT? Oletko nähnyt, kun delfiinit tulee pyytämään ihmisen silitystä? Oletko nähnyt, kun delfiinit tanssivat yksitellen tai parittain? Oletko nähnyt, kun ihminen ratsastaa delfiinillä? Delfiinit hyppivät ja keikistelevät. Usein näyttää siltä, että ne nauravatkin. Ainakin ne pitävät temppujen tekemisestä silloin kun ihminen näkee. Kreetan saarella Rethymnonin kaupungin tunnetussa patsaassa uimarannalla on kaksi delfiiniä hyppimässä – …
Kertyvät hiljakseen pysäkin lähettyville. Juokseekin joku, kun pelkää myöhästyvänsä. Seisovat jokainen erikseen hiiren hiljaa, vaikka tulivat yhdessä- välillä jopa hipaisten toisiaan. Tuolla tulivat tyttö ja poika käsikikädessäkin. Sitä oli niin mukava katsella. Mutta nyt ei ole enää mukavan tuntuista. Ja sitten lastenvaunuja työntävä äiti, niitä pitkämekkoisia ja hunnuttetuja. Hänkään ei sano lapselle mitään, joka kysyy …
Muistikirjani lehti jostakin Kreetan rannalta Suunnilleen 30 vuoden takaa irtosi jostakin eteeni muistikirjan lehti, joka oli osaksi rypistynytkin. Siihen oli hätäisesti parilla vedolla hahmoteltu kuva pienestä, ehkä 3-vuotiaasta joka käsi puun rungolla kiertää puuta ja laulaa. Sen laulun muistan tälläkin hetkellä. Herttaisella lapsen äänellä hän selkeästi ääntäen lauloi. ”Äiti viettää juhlapäivää — huomenna…!” Miten on …
TAPAHTUVAT NIINÄ MUINAISINA PÄIVINÄ, KUN AURINKO UNOHTUI HETKEKSI TAIVAANLAELLE Alkuhuomautus: hörhölöinen ei ole yhtäkuin hölmöläinen. Hörhöläinen tulee tietysti paikkakunnan nimestä Hörhölä ja sen asukkaista. Hörhöläiset ovat tunnettuja luovasta ja laajasta nokkeluudestaan. Hörhölä sijaitsee Suomen itäisessä osassa suurten ja ihanien vaarojen kupeessa, joita kiertelevät järvet ja rotkot. Maisemaa kaunistavat myös värikkäät suot ja nevat. Jokainen hörhöläishörhö …
Kertoja: minä-mummi. I960-luvun koko Suomen tuntema helsinkiläinen pastori ja kirjailija Voitto Viro esitti vakaan kantansa, että kuoleman jälkeen paratiisiin pääsevät myös meidän rakkaat ystävämme, koirat. Dixi kuuluu heihin meidän joukossamme ihan ensimmäisinä. Dixiä naurattaa joskus meidän touhut. Mutta paljon se ymmärtää, ja monenmoista, vaikka ei puhukaan. Olin kylässä ihanalla jouluaterilla lapsenlapseni luona. Luukkaan Evankeliumista Leevi …