Tänään syntyi ensi kertaa koko pitkän elämäni aikana jännittävä näkemys: minun elämäni on alusta alkaen kulkenut lähellä Suomen Puolustusvoimia. (Mutta lukijan on hyvä tietää, että tämä juttu on kuin elämänkerta, pitkä ja paikoin väsyttävä… vaikka onkin värikäs.) Varhaislapsuuteni elin Pohjanmaalla Vaasan alueella ja koin monin tavoin II maailmansodan vaikutukset. Lapsuusperheemme muutti yksi-, kaksi- ja kolme-vuotiaiden …
Kuule Dixi kulta ja näe, miten ihanat puiden lehvät helisevät ja kimaltelevat syksyn valossa! Kyllikki-mummi
KAUNIS SYDÄN Olin suuren kuntayhtymän terveyskeskuksen psykologina ja kiirettä oli, kun oma talo jo juoksutti. (Meillä oli viisi lääkäriä, tietysti neuvolatoiminta ja perhevalmennus, hammashoitola, laboratorio, röntgen, fysioterapeutti, eriloissairaanhoitaja, vuodeosasto, vanhainkoti, keittiö ja ruokasali ja 4 kahvihuonetta) – kaikki saman katon alla. Psykologi kävi kaikilla osastoilla tarpeen mukaan. En muista, missä yhteydessä silloin – noin 40 …
VILJO PÖLLÄNEN – SOKEA KIRJAILIJA ( JA SATA MUUTA MUISTOA) Kaikesta kirjoittamastani on olemassa monia valokuvia ja lehtileikkeitä ja suuri salkullinen sokeankirjoituksella kirjoitettuja kirjeitä, joissa omiakin. Kävin 1974 lähtien kuutena vuonna Oriveden Kansanvalistusseuran Topelius Akatemian kirjoittajakoulutuksessa, lähinnä kesäkursseilla. Sain todennäköisesti sataprosenttisesti sitä, mitä tulin etsimään: itsetunnon kohenemista ja hyvin pätevän kirjoittajakoulutuksen. Näiden lisäksi sain suuren …
Yli kymmenen vuotta sitten aloin kärsiä monenlaisista vakavista oireista, pahimmat halvaannuttivat alaruumiin toiminnot, kunnes jalatkaan eivät enää liikkuneet. Oli soitettava ambulanssi. Muistan vielä, miten selitin jollekin lääkärille kovasti oirettani, kun kaikki pimeni. Minua vietiin lujaa pillit soiden toiseen sairaalaan, jossa tehtiin hätäleikkaus. Olin sairaaloissa silloin yhteensä yli kuusi viikkoa. Tulin takaisin tähän elämään täynnä energiaa, …
Kuva: Arvi 16 vuotiaana. Kun nostin silmäni ikkunaan, näin: siinä se kulki hiljaa ohi kuin liukuen, jonka se osasi pitkien, hyvin rasvattujen nikamien ja ruuvien varassa pyörivien, kolmivarpaisten ratasjalkojensa varassa, tämä mahtava tankkipallo mättäitä ja pensaita lepäämässä laajalla suohetteiköllä, mittaamassa tikittämässä sihisemässä laskemassa ja urkkimissa kaikkea taivaan ja maan välillä, luukut tiukasti kiinni, mutta mittarit …
Oli syyskuun alku 1957. Seisoin polvet vapisten tusinan muun mustiin pukeutuneen opiskelija-fuksin kanssa Helsingin Yliopiston marmoripylväiden keskellä aloittamistervehdyksessä rehtori Edwin Linkomiehen edessä. Meidän filosofisen tiedekunnan opiskelijajoukon edessä seisoi kookas, ylväsryhtinen, rauhallinen ja kunnioitusta herättävän näköinen mies. Hän oli yliopiston rehtori ja kirjallisuuden professori, erityisesti roomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin tuntija, latinan kielen taitaja, filosofi, myös valtiomies …
Ensimmäinen metsäretki yli vuoteen aina suuren hiekkakuopan pohjaan asti. Kaksi kertaa olin alkukesän aikana jaksanut hiekkaharjulle istumaan hiekkakuopan reunalle, mutta en ollut uskaltautunut alas jyrkkää hiekkarinnettä alas. Olin kuitenkin nähnyt uudet isot kyltit harjun rinteessä – ja toki lukenut monet jutut jo Turun Sanomista, joissa informoitiin uutta biodiversiteettipuistoaluetta, jota siihen jo rakennetaan. Todennäköisesti säilytetään nimenomaan …
Kuva on Wikipediasta. Kuva näyttää keon syntymisen puun juurakon tavoin sekä kerrostumien ja tilojen suuren määrän. Erilaiset tilat ovat muurahaisen eri tehtäviä ja elämänvaiheita varten. Niissä synnytään, sairastetaan ja kuollaan. Niissä hoidetaan vauvoja ja opetetaan nuoria elämiseen. Niissä asuu kuningatar ja hänen alaisensa, työläiset ja sotavangit. Vankeja kidutetaan tai osaa hoidetaan… (Nouseeko muuta mieleen?) Koska …
Tosi jännitystarina sille, joka uskoo mummoistakin olevan vielä johonkin. I OSA. MUMMO ON AVUTON, MUTTA EI KAUAA. Mummo oli vanha taidemaalari. Hänen paras kautensa oli jo mennyt, arveltiin. Mutta miten lienee, kun mummoon alkoi virrata jostain lisäenergiaa yhä vain enemmän, kun hän täytti 85 vuotta. Hän oli jo puuhannut syntymäpäivien viettoakin, kun korona tyrmäsi kaiken. …
Kosteana syysaamuna makasi kirsikkapuun alla yksinäinen omena. Oli se aika oudon näköinen vaaleanvihreä möykky pienten sievien ja kauniiden kirsikoiden joukossa. Omena liikahti hitusen – minkä nyt itse voi, kun kolme kirsikkaa tuppautuivat aivan kylkeen. Kului tunti ja mummo tuli takaisin. Hän kaivoi laukustaan varovasti suuren oranssin möykyn, pyöritteli sitä käsissään ja sanoi: – Minä nyt …
Osa öljymuotokuvasta, 40X45 cm , v. 1987. (Maalauksen välivaihe) Maalasin äidistäni 1970-luvun lopussa kaksi muotokuvaa. Toinen on suuri, lähes luonnollista kokoa oleva kokovartalokuva ja toinen pienikokoinen ylävartalokuva. Suuri maalaus on teknisesti hyvin tehty, mutta täysin hengetön. Äiti istuu siinä vakavana kädet sylissä kauniissa brokadikuvioidussa sinivoittoisessa takkipuvussaan. Pieni kuvakin oli hengetön siihen asti, kunnes jotain tapahtui …
Näin se lähestyy kukkivin rantein lanteitaan keinutellen musiikkia latvoissaan, tuoksuttelee ympäriinsä yltyleensäja oikein kietoo vihreään valoonhunajaan ja meteen. Minä seison suu auki hengittelemässä elvytyshiukkasia elinvoiman antajia, ja johan karkaavat pois talvenhuurut mustat sateetja minä saan maata kukkakentällä terälehdet peittona päällä Ojennan kukkia keväälle Lapio nousi nojailemasta, kaivamisen odottelusta työntekoon, mullan kaivuun haudan tekoon vaiko uuden …
TAITEILIJASIELUJA Varmasti suurikokoinen teos sisältää suuren määrän elementtejä voimakkaasta sitoutumisesta kotiin, perheeseen, lapsiin ja kaikkeen mitä kultuurikodissa on jossakin etelässä Venäjänmaiden rajoilla. Taiteilija on kuvannut todennäköisesti itsensä pikkutyttönsä sylissään. Mutta koska taiteilija on katsonut tarpeelliseksi katsoa itseään peilistä, on pään ja ylävartalon asento taulussa hiukan etäinen suhteessa lapseen. Kriittinen omakuva lienee noin 40 paikkeilla olevan …
Iltasanomien kuvituskuva-Colourbox Ihminen saa hoitavaa kosketusta ennen ensimmäistäkään hengenvetoa jo tullessaan tähän maailmaan. Tästä hetkestä lähtien pikkulapsi onkin kokonaan hoitavan kosketuksen varassa. Hän kasvaa ja kehittyy omien fyysisten edellytystensä ehdoilla, mutta kehitys mahdolistuu vain, jos joku hoivaa häntä koko ajan. On hyvä asia muistaa tämä meidän totaalinen riippuvuutemme avusta. Samalla lailla on suurella osalla eläinkuntaa, …
Hän seisoi pysäkillä ja odotti kaupungin bussia 88. Yksi livahti jo ohi, koska pysäkin oli varannut pitkän matkaa toinen bussi. – Nyt ei jäänyt enää yhtään vara-aikaa lääkärille. Jos nyt en pääse bussiin, en ehdi enää ajoissa. Nytkin pitää kipittää mäki ylös, ja senjälkeen on hikinen. Aamu oli tuulinen ja kylmä. Seisoessa alkoi paleltaa. Kreeta …
SATU NIILLE, JOTKA NÄKEVÄT OIKEIN
Huom! Sanottu monimielisesti 15 kuvankin avulla. Puuta säästetään maailmanlaajuisesti, kun pelätään sen loppuvan. Jos tuntee entistä maailmankarttaa, jossa suunnattomat metsät peittivät jopa monia eteläisen pallonpuoliskon mantereita ja saaria, näkee vanhaa tietoa Amazonin alueen metsistä tai Euroopankin entisistä metsistä, alkaa miettiä. Kaikki muutokset eivät ole ihmisen jättämää jälkeä. Maapallo on itse muuttuessaan ja esimerkiksi siirtäessään kokonaisia …
MUISTELMAA Opiskelin kolmatta vuotta Helsingin Yliopistossa psykologiaa ja olin tilastotieteen Prakticum II kurssilla, joka oli jo vaativa syksyllä 1959. Kurssin vetäjänä toimi Johan Weckroth, ruotsinkielinen yliopiston lehtori, rauhallinen ja miellyttävä nuori psykologi. Muistan tarkkaan seuraavan tilanteen. Meillä oli kotilaskuna eräs, jota kukaan muu ollut tehnyt (viisaista isoista luokan taka-osan pojistakaan?) kuin minä. Jouduin luentosalin luentosalin …
Saatanalliset kiusaukset, kuolemaa käsimystä tuskaa hikeä, naulat ranteisiin jalkoihin, okaanpiikit otsan ihoon, keihäs rintaan. Maa järkkyy, esiriput repeävät, taivas itkee: sinun tähtesi, sinun edestäsi ikuisesti. Jumala puhuu. Hän puhuu rakkaudesta. Rakkaudesta Hän puhuu. Suunnattoman kärsimyksensä lävitse. Minulle jää vain uskominen… uskominen… uskominen … Mitä se on? Mihin minä vain uskon? Lunastukseen minä uskon. Että maan …
Kuva Eero Järnefelt 1888. Oli Murmolan Ilmarilla töitä, kun puolen tusinaa lasta ja kaikki kymmenet peltohehtaarinsa hoiti ja vielä hyvin hoitikin. Hän oli säästynyt sodasta pahan lonkkavikansa takia. Toinen jalka oli huomattavasti lyhempi ja kävely oli vaikeaa. Koskaan kukaan ei kuitenkaan kuullut Ilmarin valittavan, ei kivuistaan eikä muustakaan. Ilmari oli hyväntuulinen ihmemies, joka oli esimerkkinä …
OLETKO KOKENUT? Oletko nähnyt, kun delfiinit tulee pyytämään ihmisen silitystä? Oletko nähnyt, kun delfiinit tanssivat yksitellen tai parittain? Oletko nähnyt, kun ihminen ratsastaa delfiinillä? Delfiinit hyppivät ja keikistelevät. Usein näyttää siltä, että ne nauravatkin. Ainakin ne pitävät temppujen tekemisestä silloin kun ihminen näkee. Kreetan saarella Rethymnonin kaupungin tunnetussa patsaassa uimarannalla on kaksi delfiiniä hyppimässä – …
Kertyvät hiljakseen pysäkin lähettyville. Juokseekin joku, kun pelkää myöhästyvänsä. Seisovat jokainen erikseen hiiren hiljaa, vaikka tulivat yhdessä- välillä jopa hipaisten toisiaan. Tuolla tulivat tyttö ja poika käsikikädessäkin. Sitä oli niin mukava katsella. Mutta nyt ei ole enää mukavan tuntuista. Ja sitten lastenvaunuja työntävä äiti, niitä pitkämekkoisia ja hunnuttetuja. Hänkään ei sano lapselle mitään, joka kysyy …
Muistikirjani lehti jostakin Kreetan rannalta Suunnilleen 30 vuoden takaa irtosi jostakin eteeni muistikirjan lehti, joka oli osaksi rypistynytkin. Siihen oli hätäisesti parilla vedolla hahmoteltu kuva pienestä, ehkä 3-vuotiaasta joka käsi puun rungolla kiertää puuta ja laulaa. Sen laulun muistan tälläkin hetkellä. Herttaisella lapsen äänellä hän selkeästi ääntäen lauloi. ”Äiti viettää juhlapäivää — huomenna…!” Miten on …
TAPAHTUVAT NIINÄ MUINAISINA PÄIVINÄ, KUN AURINKO UNOHTUI HETKEKSI TAIVAANLAELLE Alkuhuomautus: hörhölöinen ei ole yhtäkuin hölmöläinen. Hörhöläinen tulee tietysti paikkakunnan nimestä Hörhölä ja sen asukkaista. Hörhöläiset ovat tunnettuja luovasta ja laajasta nokkeluudestaan. Hörhölä sijaitsee Suomen itäisessä osassa suurten ja ihanien vaarojen kupeessa, joita kiertelevät järvet ja rotkot. Maisemaa kaunistavat myös värikkäät suot ja nevat. Jokainen hörhöläishörhö …
Kertoja: minä-mummi. I960-luvun koko Suomen tuntema helsinkiläinen pastori ja kirjailija Voitto Viro esitti vakaan kantansa, että kuoleman jälkeen paratiisiin pääsevät myös meidän rakkaat ystävämme, koirat. Dixi kuuluu heihin meidän joukossamme ihan ensimmäisinä. Dixiä naurattaa joskus meidän touhut. Mutta paljon se ymmärtää, ja monenmoista, vaikka ei puhukaan. Olin kylässä ihanalla jouluaterilla lapsenlapseni luona. Luukkaan Evankeliumista Leevi …
Olin koko varhaislapsuuteni jatkuvien sairauksien aikana istunut sängyssä ja katsellut polvillani suurteosta IDÄN IHMEET I-IV. Ihastus ja rakkaus teoksen antiin syntyivät hiljaa juurtumalla, imeytyivät oikein minun uteliaaseen ja tiedonhaluiseen lapsenmaailmaani, joka vielä oli rajoittunut sairauksien takia. Katselin suunnattomasti ihaillen Tutankhamonin kuuluisaa sarkofagia jo kauan ennen kuin opin lukemaan. Ja kun osasin lukea, luin kaiken egypläisistä …
Asuin omakotitalossa, jossa oli paljon saviruukkuja. Ei siksi, että siellä olisi asunut savenvalaja, vaan asuin minä, mailmanmatkaaja, joka himoitsin saviruukkuja ja toin niitä matkoiltani aina kun mahdollista mukanani kotiin. Joka tarkoitti, että lentomatkoilla istuin jalat leväällään, ruukku jalkojen välissä, koska ruukkua ei otettu matkatavaroihin eikä kapsäkkisäilöön. Olin oppinut jo elämään tilanteen kanssa. Kaunis syksyilta omasta …
Tuhansien vuosien takaa on löydetty patsaita, jotka kuvaavat ihmistä. Meillä on tarvetta tehdä omaa kuvaamme tai jonkun muun tärkeän henkilön kuvaa itsellemme tai suuremman ryhmän katsottavaksi. Muovailemalla ihmisen muotoja samalla haluamme korostaa jotakin, joka meistä ehkä puuttuu tai joka meissä itsessämme vaivaa ikäänkuin liikana tai estettisesti vääränä. Luultavasti esineellinen, muovailtu patsas vaikuttaa usein enmmän kuin …
Sairaan uni 40 vuoden takaa. Ellin ihmetteli huoneen suuruutta ja tajusi, että oikeastaan se ei ollut ollenkaan mikään huone, vaan jonkinlainen halli, rajattoman valtava ja pyöreä, jossa taivaaseen asti ulottuvat pieniruutuiset ikkunat ympäröivät sitä joka puolelta. Ikkunoiden alla kiersi penkit kuin vanhoissa maataloissa ja lattia täyttyi monentyylisistä pöydistä ja tuoleista, ja kaikki pursuavien tavarakasojen peitossa: …
Kun luit sanan ISÄ, liitit siihen mielessäsi heti jonkun attribuutin, jonkun määreen, tai tunsit voimakkaasti jotain omanlaista, tai olit sisältä kuin tyhjä, koska kieltäydyit ottamasta vastaan nousevaa tunnetta. Isä kuuluu niihin sanoihin, jotka meillä liittyvät lähes sataprosenttisesti joihinkin tai peräti johonkin yhteen tunteeseen. Äiti on äärimmäisen tunnepitoinen sana, mutta kyllä isäkin on. Joillekin on isä …
Sumu saattaa jämähtää paikoilleen, kun utu taas haituilee sinne sun tänne. Molemmat kyllä osaavat peittää, mutta eksyttääkin ihmisen. SELKEITÄ MUISTOJA UTUISISTA TAPAHTUMISTA 1. Minun elämässäni on monia suuria sumukokemuksia. Lapsuudessa ne liittyvät Rauman aikoihin ja Raumanmereen 1950-luvulle. Minä olin onnellisessa asemassa, kun jouduin(= sain tulla) usein aikaisin aamulla isän herättämänä mukaan lahdelle verkkoja kokemaan. Opin …
Käyn metsäretkellä ja kerään kukkia. Panen ne aina hetkeksi veteen tiskipöydän altaseen. Siinä ne odottavat pääsyä maljakkoon. Olin käynyt juuri metsässä. Sinne kulkee hiekkatie, joka kiertää upeaa vihreää heinäpeltoa. Pelto on laaja, kauniin vihreä ja houkuttelee jatkuvasti kauriita. Eilenkin niitä oli kaksi illan suussa. Söivät ja käyskentelivät kaikessa rauhassa. Minä ja kaikki muut ihmiset ja …
Liisu tuli meille samalla lailla kuin muutkin apulaiset. Se kävi ensin isin rippikoulun, ja kun huomattiin, kuinka kaikin tavoin palveluskelpoinen tyttö ja ahkera ja osaavainen se on, kysyttiin, haluisiko se jäädä pappilan apulaiseksi. Se halusi. Nyt se on ollut jo kolme vuotta ja tuntee talon tavat. Se on 18 vuotta vanha. Äiti sanoo, että se …
Olen jo kertonut aikaisemmin, miten meillä ei ollut uimapaikkaa lapsena tosivedettömässä Karjalassa Tl. Mutta lapset ovat nokkelia ja keksivät joka hätään jotain. Me uimme kaurapellossa tai Laurilan kuljun savivedessä iilimatojen kanssa. Muistan, että useimmiten oli mukavaa ja hauskaa kaikesta huolimatta. ( En ota lukuun selkäsaunoja, joita tuli. Joskus aukesi paidanpidikehakaneula, uimahousujen rakentaja haaroissa, joskus iilimato …
johtavat monenlaisiin ajatuksiin ja muistoihin Nuorten nykymyoti on suosinut viime vuosina kaikenmaailman rähjäisyyttä vaatteissa ja pukeutumisessa. Housut täytyy olla polvista rikki kuin roskiksesta kaivetut, tukka sojottaa rasvaisina piikkeinä joka suuntaan tai riippuu kasvojen ja pään ympärillä rasvatakkuina, kengät ovat likaiset muovitossut, nauhat auki maata lahaamassa ja nenässä rengas kuljetusta varten. Tarjolla on kyllä vaatetavaraa putiikeissa …
SATU, JOKA ON YHTÄ TOTTA KUIN AURINGON LOISKAHDUS MEREEN JOKA ILTA Tiiti istui keittiön rapuilla. Unkarin nukke retkotti kuoliaaksi tapettuna hänen sylissään. Kaunis Unkarin Inkeri, Tiitin oma lapsi oli tapettu. Se valui verta joka puolelta. Sitä tuli suustakin, ja silmät oli painettu sisään. Ne suuret siniset silmät, joissa oli oikeat silmäripset. Nenää ei enää ollut …
KUVAT KERTOVAT Talvi oli nyt kylmä ja ankea, ja tuulet kiersivät öisin korkeita taloja valkoisina viimapeitteinä, jotka kasautuivat ihmisten tielle. Kylmät henget asuivat viimapeitteissä ja elivät ihmisten kylmänväristyksistä. Mitä kylmempi oli vanhuksella, sitä suuremman elinvoiman valkoinen viima sai. Linnut putoilivat kesken lennon kylmän koskettamina ja huusivat ensi kertaa elämässään, ensi kertaa ja viimeistä. Lintu ei …
Olin 1988 Egyptissä Kairossa viikon verran joulun aikoihin. Siihen viikkoon mahtui suorastaan ahnetta vanhaan kulttuuriin etsiytymistä. Ja vaikka aika oli niin lyhyt, koin paljon siitä kaikesta länsimaisen kulttuurin kultavuoresta, jota koskaan ei ole vieläkään kaivettu, edes löydetty pohjia myöten. ( Suuresti sanottu, mutta se on minun mielipiteeni.) Asuin Sheraton hotellissa, josta näkyi kirkkaalla säällä Gizan …
Ihminen heräsi aamulla, kun terävä-ääninen pikkukone hyppi pöydällä. Hän repi suun ja nenän ympäriltä muovinaamarin, irroitti sen nauhat pään ja niskan ympäriltä, irroitti käärmemäisen notkean muoviletkun kaulansa ympäriltä ja napsautti viereisen uniapneakoneen sammuksiin. Hän etsi peiton alta pientä vakituista seuralaistaan, jota oli katsellut yöllä myöhään ja nukahtanut sen viereeen. Vempain oli jäänyt auki ja säteillyt …
UNENRAJASSA TOTUUS Niin ohuesti enää ihminen. Hetkittäin rajaa minän ja ympärillä olevan välillä ei ole. Ympärillä vain paljon ihmisiä, läheisiä, rakkaita. Paljon liikkuu, tapahtuu. Liian paljon tekoja ja puhetta. Värejä, suuria ja kirkkaita peittävät, leijuvat sulattavat. Sulkevat syliinsä kaiken. Minutkin – nyt jo itse sylittömän. Sylissäni oli oma ihanainen, lapseni. Poski silitti omaani, hengitys lämmitti …
Varsinaista luontoturismia ei ollut 1950-luvun alussa. Partiolaiset ne leireillään yöpyivät teltoissa, eivät turistit. Turistia varten tarvittiin asuinhuoneita ja hotelleja. 1950-luvun puolivälissä alkoi sitten nousta Lapissa ja pohjoisessa erityisiä hotelleja talvimatkailevia turisteja varten. Minä, 1950-luvun nuori olin sekä partiolainen, partiolaisten Satakunnan suunnistusmestari että himohiihtäjä. Rakastuin lopuksi elämää pohjoiseen ja tuntureihin siksi, että pääsin käymään jo koulutyttönä …
Olen sota-aikojen kovien kontrollien ja sääntöjen kasvatti. Koska olin liian pieni muistaakseni varsinaisesti sota-ajan säännöt muuten kuin, mitä vanhemmiltani kuulin, en tiedä, miten ja millaisin lakitoimin Suomessa tanssi kiellettiin, mutta niin vain tehtiin. Emme me suomalaiset olleet silloin ainoita tässä tilanteessa. Tanssiminen antoi aihetta ja veti vääriin seksuaalisiin suhteisiin, yksinäisille äideille syntyi lehtolapsia ja väestön …
PERSOONALLISUUKSIA, OSAAJIA JA TIETÄJIÄ Sotien jälkeen isäni, maaseutupappi kasvatti kaiken muun kasvattimisen ohessa suloisesta pikkupossusta ison sian, oli suntion papan (kylän lahtarin) oppipoikana lahtaamassa sikaa jouluksi, oli opetellut nylkemään sian, parkitsemaan nahan, kävi ostamassa Turusta suutarinlestit, opetteli käyttämään niitä ja teki nahasta lapsilaumalle ja minulle monot, ne talvikengät, joilla kävelin 1957 Helsingin Yliopiston marmorikäytäville. Isän …
Mitä koti minulle merkitsee. Misä sää bunkkaat? Onk sul oma luukku? Misä kerroksess sun boxis o? Onk sul kiva asunto? Vai onk sul kimppakämppä? Mitähän minä näihin kysymyksiin vastaisin. Voisin vastata tähän tapaan: minä asun vuokralla suuressa kerrostalossa tupakeittiön ja huoneen asunnossa. Minulla on tosikiva asunto ja minä viihdyn erinomaisesti kodissani. Yeensä sana koti tuottaa …
SATU Hän-se oli syntynyt kaukaiselle Lapin rannalle kauan sitten sinä päivänä kun viereinen koski oli hellittämässä jäistään ja antamassa vapaiden vesien ja pyörteiden taas viedä. Koski ei tee sitä joka vuosi helposti eikä se nytkään sitä tehnyt. Ei antanut heti periksi. Jätti korkeat jääsumat lohkeilemaan rannoille asti. Äänet olivat suuria ja suurimmillaan riekkokukko lauloi. Valokuva …
Onneksi voi kertoa, että tuo vihoviimeinen rakkine eli televisiokin naurattaa joskus. Yleeensä – huomioimatta nyt uutisia – painan säädintä ohi kanavien ja pysähdyn tiettyihin paikkoihin, joista saattaa tulla katsomisen arvoista. Nyt näen tutut kuutosvauvat mönkimässä saman pöydän ympärillä: pulleita paljaita vauvan jalkoja vinksin vonksin, yksi polkemassa ruokaa lautasella, litistämällä sitä varpaissaan, toinen tunkemassa lautaselta suuhun …
Tästä pienestä, oikeammin SUURESTA asiasta, olen aikonut kirjoittaa jo yli neljä vuotta, mutta koen oikeanlaisen tekstin muotoilun niin vaikeaksi, että aina vaan se on jäänyt. Nyt viime viikolla sain konkreettista kosketusapua niin kauniisti, että tunsin kuin enkelin kosketuksen. Ja tulivat mieleen monet vanhat tilanteet, joissa minua autettiin ihmeellisellä tavalla. Siis nyt on yritettävä kertoa ja …
Olin käynyt juuri metsässä. Sinne kulkee hiekkatie, joka kiertää upeaa vihreää heinäpeltoa. Pelto on laaja, kauniin vihreä ja houkuttelee jatkuvasti kauriita. Eilenkin niitä oli kaksi illan suussa. Söivät ja käyskentelivät kaikessa rauhassa. Minä ja kaikki muut ihmiset ja pitkät autorivit tien laidoilla eivät kauriita kiinnosta. Ruoho on ihmeellisen runsasta ja niin mehevää niiden mielestä. Minun …
koru lähtee viemään… Sain vuonna 1961 pienikokoisen rintaneulan vanhalta Anna tädiltä, mieheni sukulaiselta muun pienen irtaimiston ohessa. Kun näin sen, tunnistin sen Kalevala-aiheiseksi, mutta kun kiinnitysneula puuttui, jäi neula kymmeniksi vuosiksi laatikon pohjalle. Sitten otin sen kerran oikein tarkasteltavaksi ja ihastuin, mitä enemmän sitä katselin. Se oli pieni ja vaatimaton, ei edes kunnolla kiiltävä ja …