UNENRAJASSA TOTUUS Niin ohuesti enää ihminen. Hetkittäin rajaa minän ja ympärillä olevan välillä ei ole. Ympärillä vain paljon ihmisiä, läheisiä, rakkaita. Paljon liikkuu, tapahtuu. Liian paljon tekoja ja puhetta. Värejä, suuria ja kirkkaita peittävät, leijuvat sulattavat. Sulkevat syliinsä kaiken. Minutkin – nyt jo itse sylittömän. Sylissäni oli oma ihanainen, lapseni. Poski silitti omaani, hengitys lämmitti …
Varsinaista luontoturismia ei ollut 1950-luvun alussa. Partiolaiset ne leireillään yöpyivät teltoissa, eivät turistit. Turistia varten tarvittiin asuinhuoneita ja hotelleja. 1950-luvun puolivälissä alkoi sitten nousta Lapissa ja pohjoisessa erityisiä hotelleja talvimatkailevia turisteja varten. Minä, 1950-luvun nuori olin sekä partiolainen, partiolaisten Satakunnan suunnistusmestari että himohiihtäjä. Rakastuin lopuksi elämää pohjoiseen ja tuntureihin siksi, että pääsin käymään jo koulutyttönä …
Olen sota-aikojen kovien kontrollien ja sääntöjen kasvatti. Koska olin liian pieni muistaakseni varsinaisesti sota-ajan säännöt muuten kuin, mitä vanhemmiltani kuulin, en tiedä, miten ja millaisin lakitoimin Suomessa tanssi kiellettiin, mutta niin vain tehtiin. Emme me suomalaiset olleet silloin ainoita tässä tilanteessa. Tanssiminen antoi aihetta ja veti vääriin seksuaalisiin suhteisiin, yksinäisille äideille syntyi lehtolapsia ja väestön …
PERSOONALLISUUKSIA, OSAAJIA JA TIETÄJIÄ Sotien jälkeen isäni, maaseutupappi kasvatti kaiken muun kasvattimisen ohessa suloisesta pikkupossusta ison sian, oli suntion papan (kylän lahtarin) oppipoikana lahtaamassa sikaa jouluksi, oli opetellut nylkemään sian, parkitsemaan nahan, kävi ostamassa Turusta suutarinlestit, opetteli käyttämään niitä ja teki nahasta lapsilaumalle ja minulle monot, ne talvikengät, joilla kävelin 1957 Helsingin Yliopiston marmorikäytäville. Isän …
Mitä koti minulle merkitsee. Misä sää bunkkaat? Onk sul oma luukku? Misä kerroksess sun boxis o? Onk sul kiva asunto? Vai onk sul kimppakämppä? Mitähän minä näihin kysymyksiin vastaisin. Voisin vastata tähän tapaan: minä asun vuokralla suuressa kerrostalossa tupakeittiön ja huoneen asunnossa. Minulla on tosikiva asunto ja minä viihdyn erinomaisesti kodissani. Yeensä sana koti tuottaa …
SATU Hän-se oli syntynyt kaukaiselle Lapin rannalle kauan sitten sinä päivänä kun viereinen koski oli hellittämässä jäistään ja antamassa vapaiden vesien ja pyörteiden taas viedä. Koski ei tee sitä joka vuosi helposti eikä se nytkään sitä tehnyt. Ei antanut heti periksi. Jätti korkeat jääsumat lohkeilemaan rannoille asti. Äänet olivat suuria ja suurimmillaan riekkokukko lauloi. Valokuva …
Onneksi voi kertoa, että tuo vihoviimeinen rakkine eli televisiokin naurattaa joskus. Yleeensä – huomioimatta nyt uutisia – painan säädintä ohi kanavien ja pysähdyn tiettyihin paikkoihin, joista saattaa tulla katsomisen arvoista. Nyt näen tutut kuutosvauvat mönkimässä saman pöydän ympärillä: pulleita paljaita vauvan jalkoja vinksin vonksin, yksi polkemassa ruokaa lautasella, litistämällä sitä varpaissaan, toinen tunkemassa lautaselta suuhun …
Tästä pienestä, oikeammin SUURESTA asiasta, olen aikonut kirjoittaa jo yli neljä vuotta, mutta koen oikeanlaisen tekstin muotoilun niin vaikeaksi, että aina vaan se on jäänyt. Nyt viime viikolla sain konkreettista kosketusapua niin kauniisti, että tunsin kuin enkelin kosketuksen. Ja tulivat mieleen monet vanhat tilanteet, joissa minua autettiin ihmeellisellä tavalla. Siis nyt on yritettävä kertoa ja …
Olin käynyt juuri metsässä. Sinne kulkee hiekkatie, joka kiertää upeaa vihreää heinäpeltoa. Pelto on laaja, kauniin vihreä ja houkuttelee jatkuvasti kauriita. Eilenkin niitä oli kaksi illan suussa. Söivät ja käyskentelivät kaikessa rauhassa. Minä ja kaikki muut ihmiset ja pitkät autorivit tien laidoilla eivät kauriita kiinnosta. Ruoho on ihmeellisen runsasta ja niin mehevää niiden mielestä. Minun …
koru lähtee viemään… Sain vuonna 1961 pienikokoisen rintaneulan vanhalta Anna tädiltä, mieheni sukulaiselta muun pienen irtaimiston ohessa. Kun näin sen, tunnistin sen Kalevala-aiheiseksi, mutta kun kiinnitysneula puuttui, jäi neula kymmeniksi vuosiksi laatikon pohjalle. Sitten otin sen kerran oikein tarkasteltavaksi ja ihastuin, mitä enemmän sitä katselin. Se oli pieni ja vaatimaton, ei edes kunnolla kiiltävä ja …
Toukokuun 23. oli tukahduttavan kuuma eikä ilma edes likkunut. Poika tuli käymään Maire Koirulaisen kanssa. Se oli mummista ihanaa pitkästä aikaa. Oli myös se päivä, kun Englannin kuningaskunnassa kruunattiin valtakunnan vanhasta prinssistä vidoinkin kuningas. (Mummi oli koulutyttönä kerännyt ”kuninkaallisten kuvia” ainakin kymmenen vuotta. Hän tunsi tarkaan näin Euroopan kuninkaallisten sukujen kaikki vaiheet: syntymät, koulunkäynnit, opiskelut, …
Alkukesällä iloitsin, että ei näy kärpäsiä, ei sitten minkäänlaisia ötököitä kiusaamassa, muualla kuin kuolleina ikkunalasien välissä. Sitten kerran oli aikainen aamu, aurinko vasta noussut ja utuinen usva leijui pellon päällä lainehtien. Se oli noussut sumuksi ylös ikkunoihin asti. Niistä ei näkynyt ulos kokonaiseen tuntiin. Sitten äkkiä kullanvärinen aurinko sinkautti sängyn ympärille kirkkaita säteitä. Ne riemastuttavat. …
Blogin kuva on otettu kansakoulun VI ja VII luokan oppikirjasta LUONNONTIETO, kirjoittaneet Toimi Kangasniemi, Matti Koskenniemi, Lyyli Miettinen ja Oiva Saari, 1959. ESIPUHE eli oivallustehtävä lukijalle: miten kukkiva pellavapelto ja Arvi-isäni muinaiset touhut liittyvät uimiseen? Kun luet, vastaus kehittyy hiljakseen jo ennen kuin sen kerron. Isä kasvatti pellavaa, taivaansinisenä kukkivaa ja tuulessa lainehtivaa pellavaa, josta …
Luomisen teoriaa ja omia kokemuksia Arvelisin, että neurotieteet ja psykologinen tutkimus ovat kiinnostuneita tuottamaan tietoa taiteen tekemisen luomisprosesseista. Itsekin taideterapeuttina ja psykologina olen tehnyt pientä, omiin työkokemuksiini ja jo olemassa oleviin tutkimustietoihin pohjautuvaa tutkimusta, myös julkaissut tätä pohjoismaisella kielialueella. Hyvin mielenkiintoista piloottitulosta saatiin lähes jo 100 vuotta sitten, kun alettiin nähdä tyypillisiä eroja eri mielisairautta …
TOSITAPAHTUMIA Olen pitkän talven kasvanut alaspäin, mieliala makailee välillä maassa asti. Minussa asuu itku. Syvällä jurnuttaa. Ja miksi nyt näin? Hyvähän minun on ja rakkaat ovat turvassa. En minä sairautta sure. Vaikka yöllä makaan hiljaa ja odotan unta. Kipu pitää valveilla, mutta en minä kipua itke. Minä itken tätä rikkautta, elettyä elämää, joka pian lähtee …
Pitääkö tästä kirjoittaa, kysyn itseltäni, ja vastaan heti: – Pitää! Jotakin siellä on piiloissa vieläkin. Saattaisi tulla kirjoittamalla ulos. Siis jotakin muutakin kuin jo kertomani ihanat Kympin kirjat ja dekkarit Kattaikon vintillä Pieksämäellä. Minä olin jotenkin varhaisviisas, kun säästin vintiltä jotakin muutakin kuin pokkareita. Muistan hyvin, miten talon päätyikkunaan oli kuollut vuosien aikana suuret määrät …
KUVAT KERTOVAT (Paljon elämäkerrallista tietoa) Sain tämän käsittämättömän upean ja salaperäisen valokuvakortin pikkusiskoltani Ruotsista 2012. Siskoni aikuisella tytöllä oli ollut suuri vaarallinen leikkaus ja perheessä paljon jännitystä. Siksikö sisko valitsi minulle tämännäköisen kortin? Toivon, että siskokulta sai tarpeeksi tukea ja turvaa, samoin tietysti hänen tyttönsä, joka jo onneksi on toipunut kauan sitten. Mitä kuva kertoo? …
I OSA SITTISONTIAISEN TANSSI LANTAPALLON PÄÄLLÄ Kheopsin pyramidi ja faarao Tutankhamonin sarkofagi, joita molempia olen ihaillut, toisen päälle kiivennyt ja toista koskettanut Egyptiläisen taiteen museossa Kairossa, kuuluvat maailman kulttuurisiin suurihmeisiin. Olin v 1988 yhdellä kokemusrikkaimmista ja eniten toivomistani matkoista eli Egyptissä. Asuin Kairon siinä Sheraton hotellissa, joka nousee samalla puolella Niiliä kuin Gizan pyramidit. Pyramidit …
Kun on väsynyt kaikkeen yrittämiseen. Kaikkeen epätoivoiseen huolehtimiseen. Huolehtimiseen toisista. Ylenpalttiseen murehtimiseen. Kun on väsynyt kaikkeen yrittämiseen. Ja jatkuvaan turhautumiseen. Turhautumiseen kun kukaan ei kuule. Kuulee ehkä mutta ei ymmärrä. Kun on väsynyt hyljeksintään. Unohdetuksi tulemiseen. Välinpitämättömyyteen. Ylenkatsomiseen. Väsynyt mitätöintiin. Huomiotta jättämiseen. Tehdyn työn ja ponnistamisen huomiotta jättämiseen. Kun on väsynyt soimaan koko ajan. Soittamaan …
(ILJA GLAZUNOV HELSINGISSÄ 1975) Kopio jutusta, jonka kirjoitin Oriveden kirjoittajaseminaarissa 1977. Juttu on julkaistu Myös Åbo Akademin opiskelijalehdessä Pulsen ja Turun TSTO:n kirjoittajien opiskelijalehdessä 1977.
Älä vie minulta minun uniani anna minun pitää ne, edes ne! sanoi kahdensantoistavuotias Veko. Ruskeat silmät koirankatse lerppareunaisen lippiksen alla. Povitaskua pullotti Raamattu. Sormet kylmästä siniset, tottuneet vetämään raskapöntön kantta yön peitoksi. Perkele kun osaavat fiksata filtit auton tuulilaseihin ettei meikäläinen saa edes peittoa! Hetken kuluttua minä vedän oven kiinni lämpöiseen kotiini, menen untuvasänkyyni kymmenen …
TARINA RAKKAUDESTA, KAUNEUDESTA JA SUURESTA SURUSTA KERTOMUS, JOSSA ON PALJON TOTTA – NIINKUIN KERTOMUKSISSA AINA ON. Maalla, aivan suuren metsän reunassa ja korkeiden kuusten keskellä pikkuisella mäellä kasvoi paljon monenlaisia kukkkia ja niiden keskellä kohosi pieni talo. Talossa asuivat Ellinoora ja hänen Oiva-miehensä. He olivat yhdessä oiva pariskunta. Kylässäkin heille aina hymyiltiin – joskus oltiin …
Ulkona sataa lunta ja tuuli heittää pyörteinä sitä ylös ikkunaan. Ulkona näkyy oikea, vanhanajan talvi kaikkialla. On kaunista. On runsaasti jouluista, valkoiset laajat hanget ja lumen pukema metsänreuna. Kynttilöitä palaa ikkunoilla. Mutta minun täytyy päästä metsään. Minun täytyy saada kokea kesän metsä. Näin vanhana on hyvin vähän näin suuria tarpeita. Niiden tyydyttäminen on vanhalle ydintärkeää. …
Vanhojen suomalaisten joulukorttien herättämiä muistoja. Omistan nämä rakkaille lapsilleni, Inarille ja Ilarille ja heidän lapsilleen joulutervehdyksenä. (Pienille, neljännen polven Mennille ja Noelille kaikki teksti ei vielä sovikaan.) Olen jokseenkin varmasti Suomessa ainut papin lapsi, joka vielä voin muistella täysomavaraisesti eläneen pappilan töitä ja tapahtumia. 1950-luvullakaan heitä lienee ollut harvoja. Muistikuvani ovat siis nyt yli 80 …
Jännittävä tositarina, jossa pikkupoika järkyttyi mummon isovarpaasta ja kirjoittaja pajukorin sisällöstä) Eilen etsin sopivankokoista silmäneulaa ompelulaatikostani. Tarvitsin mustan vaatteeni korjaamiseen mustaa rullalankaa ja siihen pienen silmäneulan. Otin kaksi kokoa, joita piti silmälasien kanssa tarkastella. Kaihileikkausten jälkeen näen jopa ilman näitä laseja, kun oikein tiirailen, ja teenkin sitä usein omaksi ilokseni. Ohuen rullalangan pujottaminen pienen pienestä …
Minun elämäni on täynnä kasvoja. Näen niitä aina: valkoisen maton niukoissa värisävyissä, pesuhuoneen kaakelilattian harmaasavyisissä kuvioissa, pilvien muodoissa ja metsän varjoissa. Näen niitä valveilla, unissa ja sairaana, nukutuksesta herätessä tai lääketokkurassa. Kasvot ovat perunanenäisiä ukkoja, hahtuvapäisiä vanhuksia, huivipäitä mummoja, enkelin päitä, Maria madonnaa ja Jeesuksen kasvoja. Useimmin kuitenkin kaikenkarvaisia peikkonaamoja, irvileukoja, satuhahmoja, noitia ja velhoja. …
65 vuotta sitten olimme nuoripari ja asuimme Helsingin Pasilassa Eevankadulla, vanhan puutalon vinttikerroksessa. Talo on ehkä vieläkin pystyssä lähellä nykyistä Poliisitaloa. Olimme ahkeria pyöräilijöitä, siihen aikaan harvojen uskalikkojen kanssa jopa poljimme pyörillä Pasilasta Yliopistolle. Ajoimme sinisten bussien keskellä pitkin muhkurakivistä ja liukasta Mannerheimintietä – usein keskellä ajorataa marmuuden vuoksi. Kävimme usein Puupakilassa katsomassa herttaista vanhaa …
Ote luonto-matkakirjastani Kreeta on minulle rakkain paikka Suomen jälkeen. Kaipaan sinne ajoittain niin, että koskee. Olen oleskellut siellä kaikkialla yli yhdeksän kuukautta ja asunut kaikissa kaupungeissa ja monissa pikkukylissä. Olen istunut iltaa niiden monissa ihastuttavissa venetsialaisissa satamissa, satoja vuosia vanhojen holvikaarten alla keskusaukion tavernassa jättiläismäisen plataanipuun alla nauttinut päivän siestaa maitomainen ouzo-lasillinen pöydällä kylän ukkojen …
Runo Turku seuran Turku-lehdessä 1976 Rakkaani, se on kaupungin läähätys tukehtuma silloilla punaisissa valoissa vanhus käsi suulla, se on joen saaste puiston nokinen patsas kadunlakaisijan ämpäri, se on hiestynyt kivi rapautunut pinta resuinen lahje ja kaatunut viinipullo. Rakkaani, kaupunkini untuva naakan selässä aamunvalkea usva puiston krookusten sinessä, vanhat pylväiköt, ikkunnan kaaret rannan portaiden askelmat joen …
Vanhoja lehtikolumneja viime vuosilta, kun asiat vain tärkeän keskeisiä.
ei sentään. Mutta olisi voinut käydä niin. Vai kävikö? Kuinka mummolle olisi käynyt, kun hän ei pääse itse ylös maasta? Miten metsästä hiekkakuopan pohjalta voidaan ketään löytää? En ollut käynyt hiekkakuopan metsässä kuukauteen. On ollut liikaa tekemistä, paljon ihmisiä ja paljon murhetta ja surua, mitä lie kaikkea. Alan aina ahdistua, kun en pääse metsään. Tänään …
Olen aina katsellut ja kerännyt kedonkukkia. Kaikenlaisia. Kissankelloista ohdakkeisiin ja suolaheinän kauniisiin korkeisiin kukintoihin. Minulla on aina lumien lähdettyä, uusien lumien tuloon asti maljakoissa kedonkukkia. On aivan turha sanoa, että eihän niitä aina löydy. Kyllä löytyy sille, joka osaa ja haluaa löytää. Aivan pienestä lapsesta asti, jo kotona sota-aikoina muistan, miten äiti huomasi, että pidän …
Olin tutussa metsässäni pitkästä aikaa. Helteet olivat jatkuneet, mutta eivät olleet kuivanneet eivätkä kellastaneet maisemaa, sen täyteläisen vihreää puustoa tai edes maan uskomatonta runsautta. Oli ihana vetää syvään henkeä ja antaa hikisen ihon nauttia puiden varjoista. Astuin hiljakseen ylämäkeä, kyllin leveää rollaattorille. Muurahaiset, tihulaiset tunkivat sandaalien raoista paljaisiin jalkoihin. Niistä oli näemmä mukava käpristyä varpaisiin …
Tuli jouluyö. Äiti ja isä olivat kävelleet synnytyssairaalaan, jonka jälkeen isällä oli kiire Vaasan kirkon jouluaamun jumalanpalvelukseen liturgiksi. Sakastissa pukiessaan joulun juhlakasukkaa sairaalasta soitettiin: poika syntyi! Nuori pappi nousi riemukkaasti alttarille ja messusi Vaasan alueradioon ja sillä kertaa vielä valtakunnan verkkoonkin jouluaamun sanomaa: ”Lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu…” Kun ystävät ja …
MIELENKIINTOISTA RAKENTAMISTA- YLENTAITAVIA OSAAJIA Rakkaille rakentajille Mikalle ja Samulle Pohjanmaalla Ikkunaani hallitseva näkymä on ollut pitempään rakennustyömaa, tarkemmin sanoen suuri rakennuskompleksi nousemassa viereisten lumikasojen keskeltä suoraan kuin tarjottimella maaliskuusta 2021 asti. Kun istun kirjoituspöytäni äärellä kasvot kohti ikkunaa, ei tarvitse kuin nostaa katsetta vain vähän, kun näen laajan näkymän alhaalla paremmin kuin teatterin aitiosta. Rakentamisen …
PUU JA IHMINEN OVAT SITKEITÄ Ehtikin kulua vuoden verran, kun kerroin näistä kirsikkapuista, ja taas on kevät. Olen seurannut puiden heräämistä kevääseen. Silmut turpoavat auringossa, muuttuvat vaalean roosan ja vihreän sekoitukseksi. Näkyy miten ne ovat täynnä voimaa, tarvetta syntyä tähän maailmaan. Ne eivät ikäänkuin enää jaksaisi piiloissaan, vain syntymättömänä aiheena ja mahlana. Tyttö kävi täällä …
Keskustelin 12-vuotiaan Pohjanmaan pojan, lapsenlapsen lapseni Leon kanssa. Jutut menivät meillä monta kertaa vaan metsään eli luontoon. Viehättävä, viisas ja ihmeellisen itsenäisesti ajatteleva nuorenmiehen alku sanoi oma-aloitteisesti, että ”rakastaa metsää ja puuta”. Hän kertoi kokemuksistaan kodin lähimetsistä ja niiden puista. Liikutuin ja mahtava ilon tunne täytti minut. Minä kerroin puolestani, miten minä pikkutyttönä, kun oli …
Oriveden kirjoittajaseminaareissa 1970-luvulla muodostunut draamaryhmä oli tiivistynyt ja piti yhtyettä toisiinsa. Minä olin vasta pari vuotta ollut mukana ja muita kymmenkunta vuotta nuorempi, mutta olin saanut hyviä ystäviä heidän joukostaan. V. 1979 lähdimme yhdeksän hengen ryhmänä kuukauden opintomatkalle New Yorkiin sikäläisen näytelmäkirjailijaliiton kutsumana. Minäkin pääsin mukaan, kun saimme Läänin Taidetoimikunnalta apurahan. Meistä oli tullut kirjailija …
Sadan vuoden aikana on maailmassa tehty tietojen mukaan yli sata elokuvaa, jotka ovat kertoneet Jeesuksen Kristuksen elämästä. Kuka muu historian henkilö on jaksanut kiinnostaa samassa määrin? Elokuvien joukkoon mahtuu kaikkea mahdollista. Jo 1929 ohjasi Luis Bunuel Salvador Dalin elokuvan Kulta-aika, joka herätti vastalauseiden myrskyn surrealististien ja ”riettaiden bakkanaalien” herkuttelulla. Monet elokuvat ovat saanet Oscar palkintoja, …
Novelli – Kirjaherhiläinen Astun askelen kerrallaan harjoitellen kävelemistä. Tuntuu mahtavalta astua ilman kipua. Selkäleikkauksesta tuli vasta kuusi viikkoa. Selkää paikattiin ruuveilla ja titaanilevyllä. Sellaista osataan tehdä. Nyt jalat toimivat, omituisen epävarmasti kuitenkin. Niiden hermoradat opettelevat taas työskentelemään sillä lailla kuin niiden on tarkoitus. Kuinkahan kauan tätä jatkuu! Vaikka näin toivossa paremmasta on ihan hyvä elää, …